Pastaa ja perkeleitä

Trasteveren ravintoloiden joukossa on yksi, joka totisesti erottuu: Cencio la Parolacciassa tarjoilllaan illallinen aitojen roomalaisten solvausten kera. Täällä syöt pastasi maustettuna Rooman rumimmilla kirosanoilla ja härskeimmillä alapäävitseillä. Cencio la Parolaccian palveluun ei siis kuulu hyvä palvelu.

La Parolaccian (suom. Kirosana) henkilökunta lupaa herjata sinua ja pöytätovereitasi illallisenne aikana, kantaa pöytään vääriä ruoka-annoksia, puistella leivänmuruja hiuksiinne, roiskauttaa punaviiniä paidallenne, huomata ylipainonne, pisamanne – kaikki heikkoutenne ynnä sata keksittyä. Ja jos asiakas-parka ei älyä antaa samalla mitalla takaisin, on hän vaarassa jäädä ilman ruokaa. Viiniä kyllä tarjoillaan auliisti senttilitroja laskematta.

“Ja jos asiakas-parka ei älyä antaa samalla mitalla takaisin, on hän vaarassa jäädä ilman ruokaa.”

La Parolaccia jakaa tietysti mielipiteet jyrkästi, kuten rankka huumori aina. Toiset ulvovat naurusta läpi koko menun niin että tuskin saavat haarukallista oikeaan kurkkuun, muutamat istuvat happamina olkapäät korvissa ja selkä köyryssä ja toivovat vain, että tarjoilija ei näe heitä. Sääliksi käy jälkimmäistä ryhmää: he eivät ole ymmärtäneet, mihin ovat tulleet.

La Parolaccia on kirosanaperheravintola vuodesta 1941. Paikan perustajat, Cencio ja Renata de Santis, halusivat yhdistää perinteisen ravintolaillan roomalaisiin kansanlauluihin ja erityisesti pilkkalauluihin. Tarjoilijat esittävät cenan kuluessa herjalauluja, joiden rinnalla kolmoskanavamme Kingi ja Putous lähes kalpenevat. Cencion ja Renatan lapset ja lapsenlapset ovat imeneet jo äidinmaidostaan kirosanat, jotka tuovat perheelle elannon.

Italialaista stand up -komiikkaa

La Parolacciaa voi suositella, jos osaat italiaa mielestäsi hyvin ja haluat testata, aukenevatko rooman murteella päräytetyt perinnekaskut. Kuitenkin tärkeämpi edellytys on huumorintaju. Auttavastikin italiaa osaava voi nauttia illastaan, sillä tunnelma on La Parolacciassa usein hulvaton. Tarjoilijat herjaavat toinen toisiaan ja asiakkaitaan kilpaa; paljon improvisoidaan, mutta toki osa vuorosanoista ja varsinkin anekdootit ovat käsikirjoitettuja. Tarjoilijat ovatkin parhaimmillaan taitavia stand up –koomikkoja.

La Parolaccia sopii kuin valettu vaikka polttariporukan illallispaikaksi. Henkilökunta hoitaa ammattitaitoisesti polttarisankarin totaalisen nolaamisen.

La Parolaccia on kerran elämässä –kokemus. Varoituksen sana kuitenkin ruuasta: La Parolaccian vahvuuksia ei ole kokkaus, ainakaan jos katsotaan hintatasoa. Pääosa on show’ssa ja tunnelmassa. Monen italialaisen mielestä La Parolaccia on suorastaan huijausta, sillä italialaiset haluavat syödä hyvin joka ikinen päivä. Ei Parolaccian ruoka pahaa ole, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että 50 euron hintaan syö kyllä paremmin monessa muussa paikassa Roomassa.

“Henkilökunta hoitaa ammattitaitoisesti polttarisankarin totaalisen nolaamisen.”

Oma kokemukseni jää kuitenkin reilusti positiivisen puolelle. Kasvissyöjänä olin tilannut vege-menun etukäteen, mutta minulle kiikutettiin lautasellinen valtavia punottavia lihakimpaleita nenäni eteen. Jouduin odottamaan nälkäisenä pitkän tovin, ennen kuin tarjoilija suostui vaihtamaan annokseni. En ilmeisesti osannut vastata tarjoilijan herjauksiin tarpeeksi ponnekkaasti. Joten jos olet itse tuppisuu, varmista että seuralaisesi on valmis puolustamaan sinua! Grillatut kasvikseni olivat kuitenkin herkullisia.

Saksalaiset naapuripöydän asiakkaat kävivät illan kuluessa tutuiksi, kun nauroimme yhteen ääneen kyyneleet silmissä ja pastakastike poskilla. Siis nyt italialaiset kiro- ja haukkumasanat haltuun: cazzo, cornuto, porca puttana, merda, minchia, vaffanculo! (Varoitus: nämä ovat erittäin alatyylisiä sanoja. Älä käytä näitä julkisilla paikoilla!)

Auki vain illallisaikaan. Sunnuntaisin kiinni (ovessa lukee: ”Sunnuntaina olemme kiinni – painukaa kotiinne syömään!”)

50 € koko menu talonviineineen ja ”show”

Osoite: Vicolo del cinque 3

© Anu Rinkinen

Lue myös:

 

Anu Rinkinen

Anu on runoilija, joka työskentelee kirjallisuuden ja kirjoittamisen parissa myös opettajana, vapaana toimittajana ja suomentajana. Anu on elänyt jo parikymmentä vuotta Italian ja Suomen kulttuurien sekoitteessa. Perheen toinen koti on Sisilian etelärannikolla Gelassa.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *