Rooman myyttinen varhaishistoria

Rooman myyttinen varhaishistoria on kiehtova tarinoiden kimara. Muinaiset roomalaiset uskoivat, että Janus, alun ja lopun jumala, asettui asumaan Gianicolo-kukkulalle (eli Janiculumille Januksen mukaan). Januksen perässä Roomaan saapui Saturnus, joka asettui Capitolium-kukkulalle. (Paljon myöhemmin Capitoliumille rakennettiinkin Saturnukselle omistettu temppeli.) Saturnus opetti roomalaisille maanviljelystaidon, ja hänen ja Januksen yhdessä hallitsema yhteiskunta eli yltäkylläistä rauhan kultakautta.

Kun Saturnus sitten muutti pois, Janus alkoi viettää hänen muistokseen keskitalvella Saturnalia-juhlaa. Myöhempinä sodan ja levottomuuksien aikoina Saturnalia-juhlassa haikailtiin Saturnuksen rauhan aikaa, vaihdettiin lahjoja ja orjatkin vapautettiin hetkeksi isäntiensä ikeestä. Saturnalia-juhlaa pidetään meidän joulumme esi-isänä.

1000 eaa. – 800 eaa.

Ensimmäiset arkeologiset todisteet apenniinisen rautakautisen kulttuurin olemassaolosta ovat noin 3000 vuotta vanhoja. Näitä löytöjä on tehty Forum Romanumilta ja Capitolium-kukkulalta. Troijan sodan ajatellaan sijoittuneen suunnilleen tähän aikaan.

Ensimmäinen Vestan papitar on perimätiedon mukaan ollut Romuluksen ja Remuksen äiti Rea Silvia. Rea Silvia oli Aineiaan pojan Askanioksen perustaman Alba Longan kuninkaan Numitorin tytär. Numitorin veli Amulius kaappasi vallan veljeltään ja pakotti Rea Silvian Vestan papittareksi. Näin hän luuli varmistavansa vallan periytymisen omalle pojalleen.

Sodanjumala Mars raiskasi kuitenkin Rea Silvian, ja tämä synnytti kaksospojat. Heti synnytyksen jälkeen Rea Silvia haudattiin rangaistukseksi elävältä, sillä Vestan papittarien tuli olla neitsyitä. Pienokaiset heitettiin korissa Tiber-jokeen. Kori ajautui rantaan, ja vauvat löysi naarassusi, joka alkoi ruokkia ja hoivata heitä. Niin pojat selvisivät hengissä, ja paimen nimeltään Faustulus pelasti heidät lopulta ihmisten ilmoille. Susipatsas kaksospoikineen on nähtävillä Capitoliumin museossa. Kopio siitä on Capitoliumin piazzalla ulkosalla, aivan ilmaiseksi ihailtavana.

Romulus ja Remus saivat vasta aikuisina tietää syntyperästään ja kostivat äitinsä julman kohtalon: he surmasivat Amuliuksen, ja Numitor, heidän isoisänsä, sai palata valtaistuimelle.

753 eaa.

Romulus perustaa Rooman surmattuaan ensin veljensä Remuksen Palatium-kukkulalla (Palatinus).

Tarinasta on ainakin kaksi eri versiota: Toisen mukaan veljekset odottivat ylijumala Juppiterin linnuilta ennusmerkkiä siitä, kummasta tulisi uuden kaupungin perustaja ja nimenantaja.

Romulus odotti ennettä Palatiumilla ja Remus Aventinuksella. Romulus huijasi, että oli nähnyt linnut ensimmäisenä, ja Remus tuli pettyneenä Palatiumille. Juuri silloin hänen ylitseen lensi kaksitoista korppikotkaa. Syntyi riita siitä, kumpi ennusmerkki oli painavampi: se kumpi oli nähnyt lintuja ensin vai se, joka oli nähnyt niitä enemmän. Remus sai tappelussa surmansa.

Toisen version mukaan Romulus oli rakennuttanut muurin uuden kaupungin ympärille ja vannonut tappavansa sen, joka tulisi luvatta muurin yli. Remus kiipesi muurille uhmaten veljensä uhkausta, ja niin hän sai surmansa.

Veljensä kuoltua Romulus uhraa Palatiumilla jumalille kaupungin perustamiseksi 21. huhtikuuta vuonna 753 eaa. ja kaupunki saa nimensä hänen mukaansa. Nykyäänkin Rooman perustamispäivää juhlitaan 21. huhtikuuta.

753 – 509 eaa.

Romulus aloittaa Rooman tarunhohtoisen seitsemän kuninkaan ajan. Kuninkaat, joista osa on etruskeja, laajentavat valtakuntaa ja rakentavat suojamuureja ja vallihautoja. Vaimoiksi ryöstetään sabiinittaria. Tätä on kuvattu paljon taiteessa.

Viimeinen kuningas, Tarquinus Superbus, rakennuttaa Juppiterin temppelin Capitoliumille. Kuningasaika päättyy Tarquinuksen pojan, Sextuksen, tekemään rikokseen: hän raiskaa serkkunsa vaimon Lucretian, joka tekee itsemurhan välttyäkseen häpeältä.

Tämän seurauksena Roomassa syntyy kapina kuninkaan perhettä vastaan. Kapinan johdossa on edesmenneen kuninkaan Tarquinus Priscuksen tyttärenpoika Brutus, joka julistaa Rooman tasavallaksi. Rooma pysyy tasavaltana seuraavat 460 vuotta.

Kuninkaat, joista viimeisestä kolmesta on säilynyt historiallisia todisteita:

n. 753 – 715 eaa. Romulus

n. 715 – 673 Numa Pompilius

n. 673 – 641 Tullus Hostilius

n. 641 – 616 Ancus Marcius

616 –579 Tarquinus Priscus

579 – 534 Servius Tullius

534 – 509 Tarquinus Superbus

© Anu Rinkinen