Liisa Helve-Sibaja ja Alppien rauha

Tutustu Tripsteriin -sarjassa tekijämme paljastavat kasvonsa ja kohteensa. Tripsteri on täynnä loistavia tyyppejä, jotka asuvat ympäri maailman. Tutustutaan!
Pohjoisen ja tropiikin välille Sveitsiin kotiutunut Liisa Helve-Sibaja on toimittaja ja nykyisin kirjoittamisen monityöläinen sekä innokas vaeltaja. Vuoret vetävät puoleensa aina kun on mahdollista, ja poluilla seurana on costaricalainen puoliso ja toisinaan myös tytär.

Liisa kertoo nyt meille, miksi päätyi asumaan Sveitsiin ja mikä siellä on parasta. Kuulemme myös seikkailuista Costa Ricassa!

Aina valmis reissuun

Lapsena haikailin suurin piirtein siinä vaiheessa, kun matkalaukut oli kotieteisessä laskettu käsistä, että miksei me koskaan mennä minnekään. Rakastin matkan tuntua, lähtöä ja valmistelua – ja tietenkin itse reissaamista.

Siirryin sujuvasti paikasta ja murteesta toiseen; Suomessa koti on ollut Etelä-, Itä- ja Länsi-Suomessa. Tunnistan itseni kuitenkin kotkalaiseksi. Saarikaupungissa oltiin meren äärellä ja vieraat maat siinsivät kaukana ulapan horisontissa. Näin laivojen lipuvan pois ja toivoin olevani mukana.

Ensimmäiselle itsenäiselle reissulle lähdin kaverini Sussen kanssa bussilla Haminaan. Meille ei ollut ihan selvää, mitä matkoilla tehdään, mutta voileivät syötiin linnoituksen muureilla. Sen jälkeen palasimme kotiin huumaavan vapauden tunteen kera.

Perheen mukana Keski-Amerikkaan

Hondurasissa kouluun lähtö koulupuku päällä. Liisa Helve-Sibajan kotialbumi
Hondurasissa kouluun lähtemässä koulupuku päällä. Kuva: Liisa Helve-Sibajan kotialbumi

Isän työprojekti vei meidät Keski-Amerikkaan ja minut siellä amerikkalaiseen kouluun. Pääkaupungissa Tegucigalpassa jouduin teininä kohtaamaan rajoitetun elämän ja uudet kielet. Espanjan alkeet alkoivat avautua, ja englantia treenasin saksalaisten kaverieni kanssa.

Levottomasta maasta lähdettiin Kanadan kautta Suomeen, päivän varoitusajalla, aivan liian nopeasti. Tuntui siltä, että olin juuri päässyt kiinni uuteen elämään, vaikka sitä lopulta kesti vain vuoden. Keski-Amerikka jäi kytemään jonnekin minuun, kaipaus takaisin.

Costa Ricassa kirjallisuutta, palmuja ja papukaijoja

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä, tiedotusoppia sekä lisukkeeksi espanjalaista filologiaa. Ajatus paluusta Latinalaiseen Amerikkaan kutkutti. Välissä kävin kesätöissä, tiskaamassa Oslon Ikeassa, ja mietin myös Saksaa ja Heidelbergin yliopistoa.

Silti Costa Rica houkutteli, se kuulosti keskiamerikkalaisista maista sopivan rauhalliselta. En kaivannut seikkailuja, halusin vain paneutua latinalaisamerikkalaiseen kirjallisuuteen ja maagiseen realismiin ja nauttia tropiikista. Hyppyrinä opiskeluihin piipahdin Salamancassa kielikurssilla ja sain mukaani aksentin ja sanavarastoa, joista kumpikaan ei toiminut Costa Ricassa.

Maan paras yliopisto oli eurooppalaiselle opiskelijalle kallis, joten päädyin listan seuraavaan vaihtoehtoon, Universidad Nacionaliin Herediassa. Opintojen kannalta surkea valinta, mutta toisaalta, löysin lopulta gradun aiheen, tutustuin kuubalaiseen kirjailijaan ja pääsin mukaan Costa Rican kulttuuriministeriön lastenkirjallisuusprojektiin kuvittajaksi.

Asuin vuokraemäntäni Hildan talossa, joka oli lohkottu kolmeksi asunnoksi. Valtava puutarha oli upea paikka vetäytyä lukemaan. Palmuissa kirkuivat vihreät papukaijat ja bougainvillea kukki pinkkinä. Naapureita ehti olla useita, liikuntatieteen tohtori vaimoineen, oopperalaulaja Yhdysvalloista ja kanadalaistunut ranskalainen kasvitieteilijä.

Hilda vei minut poikansa appelsiinitilalle ja tyttärensä luo grillijuhliin, jotta näkisin lähiympäristöä ja tutustuisin ihmisiin. Hänen veljentyttärensä Ana Cristina poikkesi toisinaan tapamaan tätiään ja jäi juttelemaan minunkin kanssani. Hän kertoi poikaystävälleen ja tämän veljelle tavanneensa parimetrisen hollantilaisen ja ehdotti tuplatreffejä. Itse luulin meneväni vain illalliselle.

Vastassa oli kaksi tuuheaviiksistä nuorta miestä, jotka näyttivät erehdyttävästi kahvimainoksen viljelijöiltä. Toisen heistä, Aldon, kanssa asun nyt Sveitsissä ja meillä on aikuisikään ehtinyt tytär, jolla on taskussaan kolme passia.

Costaricalais-suomalaista elämää Sveitsissä

Maderanertal, minä ja Aldo, hikisiä ja poikki. Kuva: Liisa Helve-Sibajan kotialbumi
Maderanertal, minä ja Aldo, hikisinä ja poikki. Kuva: Liisa Helve-Sibajan kotialbumi

Kolmen vuoden ja useiden mannerten välisten ping-pong-lentojen jälkeen Aldo saapui Suomeen kahden matkalaukun kanssa. Helsinki tuntui sopivalta ja molemmilla oli töitä. Minä olin YLE:llä ulkomaantoimittajana ja Aldo it-alan töissä. Aldo oli kuitenkin käynyt saksalaista koulua ja mieltä kutkutteli Keski-Eurooppa. Niin lähdimme Sveitsiin vuodeksi. Siitä on nyt pari vuosikymmentä.

Aloittelin vapaan toimittajan uraa melko kehnoissa olosuhteissa. Internet oli alkuvaiheessa, tiedonsaanti sveitsiläisviranomaisilta byrokraattista ja televisiouutisten toteutus liian kallista. Tyttären syntymän jälkeen tein silti töitä sähköisille tiedotusvälineille, YLE:n tv-uutisiin ja radioon muihinkin ohjelmiin ja siinä sivussa lehtijuttuja.

Kun kolumneja oli jo pinollinen, aloin miettiä, kuinka voisin kasata niihin nojauten kirjan. Puuttui se seikkailu; ketä kiinnostaisi arki? Hetken makusteltuani tajusin, että siinäpä se. Teen kirjan suomalaisen arjesta sveitsiläisen kulttuurin keskellä. Hausfrau – kotona Sveitsissä, on kertomus siitä, miltä tuntuu saapua akateemisesti koulutettuna naisena yhteiskuntaan, jossa sinulta odotetaan lähinnä kykyä hoitaa kotia ja lapsia. Nuoremmat sukupolvet eivät enää näe kotiäitiyttä uravaihtoehtona, osa-aikatyölla on silti kannattajansa.

Hausfrau
Hausfrau – kotona Sveitsissä

Kirjoitushommien lisäksi opetan suomen alkeita, ja pidemmälle ehtineiden kanssa luemme suomalaista kirjallisuutta. Toisinaan minulla on myös tulkkauskeikkoja. Olen ollut Lapissa kielikurssiprojektissa saksankielisille. Suomentuntien jälkeen käytiin marjassa, kalastettiin, noustiin tuntureille ja tietenkin saunottiin, leivottiin pullaa ja tutustuttiin saamelaiskulttuuriin.

Arkihommiini kuuluvat myös tuntityöt. Ajan maastopyörällä viikoittain mäkeä ylös parisataa metriä korkeammalle Zollikerbergille tanssistudion vastaanottoon, jotta pääsen ihmisten pariin ja puhumaan saksaa.

Vuoristopoluilta löytyy rauha

Honigbergin Sannan vuohet ja minä ja Aldo. Kuva: Liisa Helve-Sibajan kotialbumi
Honigbergin Sannan vuohet, minä ja Aldo. Kuva: Liisa Helve-Sibajan kotialbumi

Sveitsi on meille hyvä majapaikka, keskellä Eurooppaa, ei niin kaukana Suomesta ja aavistuksen lähempänä Costa Ricaa. Aldolle on vuoret ja minulle Zürichinjärvi, joka ei tietenkään korvaa merta, mutta on kuitenkin vettä. Vuoria en alussa oikein ymmärtänyt. Varsinkaan sitä, että niillä kulkee kymmeniä tuhansia kilometrejä valmiita polkuja ja että rinteitä noustaan huvin vuoksi. Ajattelin, että me tavalliset ihmiset vain katselisimme niitä kaukaa ja ihaillen. Ja huiput, ne olisivat vain vuorikiipeilijöille ja muille eksperteille, sellaisille kuin pikku-Heidi ja hänen isoisänsä.

Retki retkeltä alueet ja rinteet alkoivat avautua ja löysin Alpeilta sen rauhan, jota luonnosta etsin. Olen perheestä, jossa on aina kävelty paljon ja tajusin, ettei vuorilla tarvita sen enempää kuin sitkeää tallaamisintoa ja sisukkuutta. Muun oppii matkalla.

En ole vuoristoreissuilla se, joka nousee korkeimmalle huipulle tai kulkee via ferrata -kiipeilyreittejä kiviseinään kiinnitettyjä koukkuja pitkin hämähäkin lailla. Zipline-köysirata on kyllä tuttu, sitä olen kokeillut pariin otteeseen Costa Ricassa läpi sademetsien ja todennut hyväksi kokemukseksi – ja osaltani suoritetuksi. Taitan patikoiden yli kilometrin korkeuseron kyllä mukisematta tai tarraan kaapeliin ja loikkaan polusta puuttuvan kohdan yli. Silti olen enemmän nautintoa etsivä samoaja, haen kauniita maisemia, uusia paikkoja, ihastelen matkalla järviä ja jokia, putouksia ja murmeleita sekä alppikauriita.

Reppu ja reitti, retkellä Appenzellissä. Kuva: Liisa Helve-Sibaja
Reppu ja reitti, retkellä Appenzellissä. Kuva: Liisa Helve-Sibaja

Näistä retkistä työstin seuraavan kirjani, Reppu ja reitti, patikkapolkujen Sveitsi. Matkakertomuksia voi lukea ihan vain viihteeksi. Toisaalta kirja toimii myös tukena retkiä suunnitteleville ja luontoihmisille, jotka kaipaavat ideoita lomille tai tietopakettina alppinoviiseille. Vinkkien lisäksi mukana on paikallisväriä, tietoa ruuista sekä retkiraportteja patikoilta, niiltä upeilta ja niiltä toisilta, joilla tärisin kapealla polulla pelosta kalpeana.

Zürich-oppaan tekijäksi Tripsteriin

Liisa Helve-Sibaja ja keväinen rypsipelto Zürichissa. Kuva © Liisa Helve-Sibaja
Liisa ja keväinen rypsipelto Zürichissa. Kuva © Liisa Helve-Sibaja

Tripsterin löysin selatessani matkasivustoja. Vakuutuin Tripsterin yrittelijäisyydestä ja asenteesta. Halusin näiden ahkerien ja hyvien tyyppien joukkoon ja niin päädyin tekemään Zürich-oppaan verkkosivuille. Pieni Zürich on jäänyt eurooppalaisten suurkaupunkien varjoon, mutta haaleasta imagostaan huolimatta kyseessä on hyvin viehättävä keskiaikainen pikkukaupunki.

Alpit lienevät kuitenkin se, mikä suomalaisia vetää Sveitsiin. Zürich-oppaan jälkeen pääsin tekemään virtuaalimatkoja Sveitsiin: kolme vuoristokohdetta eri puolilta Sveitsiä ja aivan erilaisista alppimaisemista. Upeita paikkojahan Sveitsissä olisi vaikka vuoden joka päivälle.

Kaikkia omia matkojani en suinkaan ole dokumentoinut, mutta Pala suklaata -blogissani kerron muiden juttujen lomassa myös patikkaretkistä. Sinne laitan kuvia ja kertomuksia ja nautin uudelleen reissujeni maisemista. 

Nyt on mielessäni alkanut jälleen koputella Costa Rica. Haluaisin kiivetä Chirripólle, Costa Rican korkeimmalle huipulle, ja näyttää tyttärelle paikkoja, joissa hän ei ole vielä käynyt, tavata sukulaisia ja tuttavia. Kirjoittaa menneestä ja nykyhetkestä kirjan, artikkeleita, ehkä kuvata matkakertomuksenkin. Suunnitelmia on ehtinyt kasautua pitkän listan verran; edellisistä reissuista on luvattoman paljon aikaa.

Liisa Helve-Sibaja: Zürichin verkko-opas

Tripsteri Zürich tarjoaa laajan sukelluksen kauniiseen Sveitsin pääkaupunkiin Alppien katveessa. Vanhaakaupunkia ympäröivä keskusta jakautuu kahden puolen Limmat-jokea ja avutuu Zürichinjärven äärelle. Kesällä elämä keskittyy kirkkaanvihreän, joskus tummansinisenä kimmeltävän veden äärelle uimaloihin ja puistoalueille. Matkailijalle Zürich on kompakti ja tarjoaa kaikkea mitä kaupunkilomalta voi haluta, maailmanluokan konsertteja, keikkoja, ravintoloita ja taidetta.

Liisa Helve-Sibaja

Liisa Helve-Sibaja on Sveitsissä vuosikausia asunut toimittaja, Hausfrau – kotona Sveitsissä -kirjan kirjoittaja, suomen opettaja ja bloggaaja. www.palasuklaata.com

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *