Tutustu Tripsteriin: Katri Kantoniemi ja Tampereen metsien kutsu

Tutustu Tripsteriin -sarjassa tekijämme paljastavat kasvonsa ja kohteensa. Tripsteri on täynnä loistavia tyyppejä, jotka asuvat ympäri maailman. Tutustutaan!

Katri Kantoniemi on Tripsterin toimitusjohtaja, joka nauttii perhe-elämästä Tampereen seudulla ja testasi juuri laskuvarjohyppyä! Maailman kotoisia koloja ovat Lontoo, Tokio - ja meditatiivinen metsä.

Tampereen lapsi

Synnyin Tampereella huhtikuussa 1977. Asuin varhaislapsuuteni Tampereen keskustassa, ja olen ikkunastani saanut todistaa, kuinka Stockmann rakentui kerros kerrallaan aseman viereen. Olen asunut monessa paikassa niin maailmalla kuin Suomessakin, mutta sydän on aina vetänyt vahvasti takaisin Tampereelle ja Näsijärven rannoille.

Lukion jälkeen olin varma, että minusta tulee joko lakimies tai ruotsin opettaja. Mieli hinkui maailmalle ja mietin muuttoa Ruotsiin. Lukion luokanvalvojani sai kuitenkin pohtimaan myös Englantia vaihtoehtona. Lempiaineeni koulussa olivat aina olleet maantieto ja matematiikka, ja niin päädyin opiskelemaan maantiedettä Oxford Brookes -yliopistoon Englantiin. Oxfordin kaduilla historia oli käsin kosketeltavissa, ja rakastin sitä kaikkea! Pubeja, olutta, jalkapalloa, BBC:n aamu-uutisia, vehreitä puistoja, vapaana juoksevia koiria, ystävällisiä ihmisiä ja ihanan viileitä asuntoja. Olin tullut oikeaan paikkaan.

Kolmen Oxford-vuoden jälkeen ja BSc-tutkinto takataskussa suuntasin Lontooseen. Minut oli hyväksytty Lontoon UCL:ään opiskelemaan kansainvälistä MSc Remote Sensing -tutkintoa, jonka myötä erikoistuin ympäristön ja ilmakehän mallintamiseen satelliittidataa hyödyntäen. Sain asuntolapaikan keskustasta ja lumouduin Lontoosta joka päivä uudelleen. Tutkinto piti suorittaa vuodessa, joten tahti oli kova ja älynystyrät koetuksella. Onneksi aikaa jäi myös huvitteluun, ja sopivin väliajoin löysin itseni Camdenin ja Kentish Townin hämyisistä kuppiloista.

Urheiluhullu meikkitaiteilija

Yksi hauska muisto liittyy MSc-lopputyöhön, joka piti tehdä neljässä kuukaudessa, ja siihen oli varattu koko kesä. Työ tapahtui professorin tiukassa ohjauksessa. Kesäkuulle sattuivat myös jalkapallon MM-kisat, ja mielestäni nyt oli kerrassaan ainutlaatuinen mahdollisuus katsoa kaikki ottelut ilman tulevaisuuden työvelvoitteita. Ja näin tein. Professori sitten huolestuneena tiedusteli opiskelukavereiltani, josko heillä mahtaisi olla tietoa Katrista ja olinko kenties ajatellut aloittaa lopputyön tekemisen piakkoin. Kaverit olivat todenneet: ”Ei Katri ehdi vielä, se katsoo nyt jalkapalloa”. Onneksi professori oli sekä urheilu- että huumorimiehiä. Ja lopputyökin saatiin lopulta varsin kunniakkaasti maaliin.

Rakastan kaikenlaista urheilua ja liikuntaa. Olen myös kasvanut perheessä, jossa kaikki katsovat innokkaasti urheilua, ja tapa kulkee mukanani. Yleisurheilu, jalkapallo, hiihdot ja formula ovat kestosuosikkejani, mutta tilanteen tullen katson ihan mitä vain. Paitsi raveja!

Perheelläni oli myös purjevene aikuisuuteeni saakka, joten veneily ja luonnossa liikkuminen ovat olennainen osa minua. Rakastan melontaa, hiihtoa, laskettelua ja pyöräilyä. Viime aikoina etusijan ovat vieneet pitkät ja meditatiiviset kävelyt metsässä.

Lontoon jälkeen vuosia myöhemmin suoritin töiden ohella myös meikkitaiteilijan opinnot, ja se olikin kerrassaan riemastuttava vaihe elämässäni, vaikken työkseni ole koskaan meikannut.

Yllätysnimitys Tripsterissä

Tripsterin mimmit tulivat tutuiksi yhteisen projektin myötä, kun työskentelin vielä Arilyn-nimisessä lisätyn todellisuuden yrityksessä. Olimme myös tavanneet Slushissa sekä Suomessa että maailmalla.

Universumi järjesteli ajoitukset kohdilleen, ja Tripsteriin tulin alun perin tekemään osa-aikaista myyntiä. Muutaman kuukauden päästä minusta tehtiin toimitusjohtaja, ja siinä roolissa olen edelleen. Ammatillisen taustani takia erityinen osaamiseni on teknologiapuolella.

Ehdottomasti isoin vahvuuteni on ihmiset, ja minua onkin luonnehdittu sanoilla ”people person”. Minulle on tärkeää, että asiat hoituvat, mutta pyrin siihen, että kaikki saisivat tehdä töitä omien vahvuuksiensa parissa. Toki startup-yrityksessä jokainen joutuu venymään myös vähemmän mieluisien työtehtävien pariin.

Tripsterissä parasta ovat juuri nämä ihmiset!! Niin kokonaisvaltaisen sydämellisiä, ihania, innovatiivisia ja osaavia ihmisiä jokainen! Olen onnekas, kun saan juuri heidän kanssaan jakaa työarkea. Työskentely Tripsterissä on kehittänyt maailmankuvaani sekä ammatillisesti että yksityiselämässä. Katson monia asioita hyvin eri tavoin kuin ennen, ja elämään on tullut enemmän rauhaa ja rakkautta.

Energiaa Englannista, Japanista ja Suomen metsistä

Asuttuani pitkään Englannissa koen sen toiseksi kotimaakseni. Aina kun astun Heathrow’n lentokentällä koneesta ja haistan terminaalin tuoksun, tiedän tulleeni kotiin. Olen asunut eri kaupungeissa pitkin eteläistä Englantia, ja tärkeitä paikkoja on lukuisia. Sykähdyttävimmät muistot liittyvät silti Lontooseen. Thamesin varrella tai Lontoon puistoissa koen poikkeuksellisen vahvaa sisäistä rauhaa.

Pakopaikkani on Suomen luonnossa. Metsät ovat valtavan energisoivia, ja metsäpolulla kehon eheytymisen tuntee voimakkaasti. Järven tai meren äärellä taas mieli rauhoittuu. Kesämökkimme on saaressa Näsijärvellä ja sinne onneksi pääsee aina, vaikkei matkustaminen muuten onnistuisi.

Eräs pitkäaikaisista haaveistani toteutui, kun sain töiden puolesta matkustaa useammankin kerran Japaniin. Tokio oli sykähdyttävämpi kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Istuin Park Hyatt -hotellin 52. kerroksen New York Barissa ja pianomusiikin säestämänä seurasin hämärtyvän illan hiipimistä Tokion ylle. Kaupungin valot syttyivät tuikkien ja katujen vilkkaus näkyi vain äänettömänä valovirtana. Tunnelma oli mykistävän hypnoottinen. Ja ne kirsikankukat! Niin kauniita, että itku oli herkässä. Japani jätti todella vahvan jäljen itseeni ja unelmoinkin, että pääsen sinne vielä uudelleen.

Uuden elämäntilanteen äärellä

Elämäntilanteeni on radikaalisti muuttunut lyhyessä ajassa. Mieheni kuoltua viime keväänä jäin yksin Nokialle luotsaamaan viiden lapsen ja yhden kissan huushollia. Omia lapsia minulla on kaksi, ja sain myös omittua mieheni kolme lasta. Olen joutunut uuden äärelle ja opetellut keskittämään voimavarani sekä omaan että lasten hyvinvointiin. Koen suurta onnea pienistä arjen onnistumisista ja ilon hetkistä.

Onneksi vaikeisiinkin asioihin ja muuttuneisiin elämäntilanteisiin voi suhtautua huumorilla. Se todella vie pitkälle!

Vaikka työt ovat olleet viimeisen vuoden ajan taka-alalla, odotan innolla sitä, että pystyn taas tarttumaan työasioihin samalla tarmolla kuin ennen. Työskentely Tripsterissä on valtavan inspiroivaa, ja tämä jengi voi saavuttaa ihan mitä tahansa!