Praha
Tripsteri-blogi
Tripstereiden paikallisvinkit
Praha
Tripsteri-blogi
Tripstereiden paikallisvinkit
Perinteiset oluttuvat voivat hyvin Prahassa ja ympäri Tshekkiä. Niitä löytyy käytännössä joka korttelista. Kun olut on sekä hyvää että halpaa, ei ole ihme, että tšekit juovat sitä eniten maailmassa, vuosittain yli 130 litraa henkeä kohden. Luku on tosin hieman laskenut 160 litran huippuvuosista.
Olut on yleensä ravintoloiden, kahviloiden ja baarien edullisin juoma – mineraalivettäkin halvempaa. Todellisista kansankapakoista oluen voi saada Prahassa eurolla, yleensä tuoppi maksaa puolisentoista euroa.
Oluttuvilla on monta nimeä. Pivnice tarkoittaa kapakkaa, jossa myydään pääasiassa olutta. Hospoda on edellistä vähän laadukkaampi paikka, josta saa myös kunnon ruokaa. Pivovar tarkoittaa panimoravintolaa, joka siis panee omaa oluttaan.
U-kirjain paikkojen nimen edessä tarkoittaa “jonkun luona”. U kocoura tarkoittaa siis “kollikissan talossa”.
Svetlé tarkoittaa vaaleaa olutta ja černé tummaa. Rezané on “leikattua olutta”, eli lasiin on kaadettu puoliksi tummaa ja vaaleaa.
Miehet juovat harvoin tummaa olutta – se on naisellinen vaihtoehto. Sananlaskun mukaan vaalea olut kasvattaa vatsaa, tumma rintoja.
Perinteisissä kapakoissa myydään vain yhtä tai kahta merkkiä. Suosikkimerkkiä kannatetaan yhtä fanaattisesti kuin jalkapallojoukkuetta. Ja niin kuin jalkapallojoukkueen valinta, myös olutmerkin määräytyminen on mystinen, perinteen ja sattuman määräämä tapahtuma, joka ohjaa koko loppuelämää.
Usein isä opettaa pojalleen, mikä olut on parasta. Tai sitten ensimmäinen olutkokemus vie mennessään.
Suosikkinsa lisäksi jokaisella on yleensä myös inhokkinsa, johon he eivät koske pitkällä tikullakaan. Huono maine on etenkin Krušovicella, josta ei saa tšekkien mukaan kuin päänsä kipeäksi.
Suurin osa tšekkioluesta on mietoa n. 3,5 prosentin vahvuista. Urquellin vahvuus on noin 5 prosenttia. Tšekit pitävät miedosta oluesta: se on edullisempaa kuin vahvempi ja sitä voi juoda enemmän hyvällä omallatunnolla.
Oluen nauttiminen Tšekeissä on yksinkertaista. Sen kun nostaa tuopin huulilleen ja juo. Oikeastaan on mahdollista tehdä vain yksi kardinaalivirhe: vanhan tuopin sisältöä ei saa kaataa uuteen, vaan olut juodaan tuoreena. Väljähtymään ehtinyt olut jätetään juomatta.
Ensimmäisen tuopin kanssa skoolataan, seuraavien kanssa ei, ellei siihen ole erityistä syytä. Tervehdittäessä katsotaan kumppaneita silmiin.
Perinteisimmissä paikoissa tarjoilija kiikuttaa oluen automaattisesti pöytään, kun edellinen tuoppi on tyhjä.
Oluen lisäksi pubeista saa vähintään yksinkertaisia olutherkkuja. Utopenci on sipulin ja paprikoiden kanssa etikassa marinoitua kylmää makkaraa. Hermelin on camembert-juustoa, jota on liotettu pari päivää öljyssä ja pikkelssissä. Pivni syr tarkoittaa tyrmäävän tuoksuista, oluessa haudutettua juustoa. Preclíkit ovat kuminalla maustettuja suolaisia rinkeleitä.
Tšekkioluen erinomaisuuden salaisuutena pidetään tinkimätöntä oluenpanokulttuuria ja Zatecin alueelta tulevaa Saazin humalaa, jonka vientiä on säädelty 1300-luvulta lähtien.
Olut mäskätään kahdessa tai kolmessa erässä, jotka lämmitetään eri lämpötiloihin. Niin olut saa täyteläisemmän maun kuin nopeammalla ja halvemmalla infuusiomenetelmällä, jota käytetään monessa muussa maassa.
Lisäaineita ei tšekkioluessa käytetä.
Viime vuosien oluttrendi on ollut pastoroimaton ja suodattamaton olut, jollaista on tarjolla monista suosituimmista merkeistä. Pastoroimattomina oluet säilyvät vain parin viikon ajan, mutta niiden maku on tavallista rikkaampi. Hinta on hieman perusversiota kalliimpi.
[blog_grid column=”2″ showposts=”6″ post_content=”excerpt” category_in=”175″ title=”Uusimmat matkablogit” carousel=”true”]