Tripsteri vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla ja ihastui kotikutoiseen tunnelmaan

Sodankylän 40. elokuvajuhlat herkistivät, hämmensivät, naurattivat ja veivät lopulta sydämen. Tämä festari tulisi olla jokaisen bucket-listalla.

Sodankylän legendaariset elokuvajuhlat järjestettiin tänä vuonna 40. kerran. Elokuvia pystyi nyt katsella aiempaa laajemmalla alueella, sillä alueelle oli pystytetty uusi Punainen teltta. Ehkä tämän myötä kävijämäärä olikin historiansa toisiksi suurin, 34 000.

Heti kun Lappiin saapuu, stressi poistuu ja tietynlainen rentous valtaa mielen ja kehon. En ole aiemmin vieraillut Sodankylässä, mutta pidin siitä, ettei tuo noin 8 000 asukkaan kunta kaunistellut itseään juhlavieraita varten. Se on mitä se on ja niin täydellinen juuri sellaisena.

Sodankylän elokuvajuhlat eli tuttavallisemmin Sodis on monelle kesän ehdottomin vierailukohde. Ehdin olla paikalla vain perjantaina, mutta aistin kyllä Sodankylän taian jo sinä aikana.

Eräs vapaaehtoinen kertoi Tripsterille tulleensa töihin varta vasten Helsingistä asti. Nimekkäät näyttelijät ja ohjaajat kulkivat yleisön seassa luontevasti, ja kaikilla vaikutti olevan hyvä fiilis. Lakkalettuja ja poronkäristystä sai useasta paikasta sekä muita paikallisia herkkuja. Eräs inarilainen tuttava kuvasi elokuvajuhlia filmi poikki -juhliksi, mutta vaikka olut virtasi edelleen, varsinkin nuorempi polvi vaikutti nauttivan festareista selvin päin.

Lippuja ei riittänyt kaikille ja loppuunmyytyjä näytöksiä olikin kaiken kaikkiaan 44. Loppuunmyytyjä olivat myös kaikki oheisohjelmistoon kuuluneet Festivaaliklubit, joilla kuultiin suomalaisia bändejä ja artisteja: torstaina yleisöä villitsi Pietarin Spektaakkeli, perjantaina Olavi Uusivirta ja Rillumarei ja lauantaina Jaakko Laitinen ja Väärä Raha.

Perjantain ehdoton elokuvallinen kohokohta oli ainoan suomalaisen elokuvan ensi-ilta, Herra Ylpön ohjaama, tuottama, kuvaama ja leikkaama ensiteos Kronos Kairos. Ylpön uraa musiikkitoimittajana pitkään seuranneena oli mielenkiintoista päästä niin sanotusti Ylpön pään sisälle, koska arvasin, ettei kyseessä varmastikaan ole mikään kevyt tai vain sinne päin tuotettu elokuva.

Ylppö alusti elokuvaa Lapinsuun elokuvateatterissa yleisön edessä.

– Tavallaan ihan **tun sama, mitä te olette mieltä tästä elokuvasta. Aki (Kaurismäki) sanoi, että tämä on surrealistinen mestariteos ja mä oon ite sitä mieltä, että visuaalisesti suomalaisista mustavalkoisista elokuvista yksi parhaiten kuvatuimpia (kuvasin itse), hän vitsailee.

Elokuva oli minimalistinen, surrealistinen, hieman ahdistava ja hämmentävä. Musiikki oli ajoittain korvia repivää. Mustavalkoelokuva sisälsi hiljaisia katseita, alastomuutta, väkivaltaa, fallossymboleja sekä oksennusreflektin aiheuttavia kohtauksia. Aito taideleffa siis. Taiteen tehtävä onkin välillä tehdä olosta hieman epämukava, siinä onnistuttiin.

Elokuvan jälkeen Ylppö avasi, että leffa kertoo erosta ja tinnituksesta.

– Tinnitus tuli avioeron aikana. Korvat huusi niin paljon, että vaan itkin öisin. Kun pääsin yli eron aiheuttamasta masennuksesta, tinnitus loppui. Halusin tuoda elokuvalla ilosanomaa, että siitä voi päästä eroon. Älkää vaipuko epätoivoon eron hetkissä, vaikka ne voi olla todella fyysisiä.

Herra Ylppö vaihtoi etunimensä Frankiksi vuonna 2011 ja on oikealta nimeltään Frank Mäntymäki. Siitä päästäänkin aasinsillan kautta perjantain toiseen odotettuun leffaan: Calamari Union (1985).
Elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Timo Malmi jututti ennen elokuvan alkua yhtä Calamari Unionissakin nähtävää näyttelijä Kari Väänästä.

He asianmukaisesti puhuttelivat toisiaan nimellä Frank. Myös leffan aikana tämä sanailu nauratti niin itseäni kuin yleisökin. Oli jotenkin maagista katsoa tämä klassikko yhdessä satojen muiden kanssa juuri Sodankylässä. Koominen matka Kalliosta Eiraan ja legendaariset sutkautukset tuntuivat entistäkin vaikuttavilta.

Sodankylän taika huipentui yöttömään yöhön ja puolen yön aikoihin paistavaan aurinkoon. Kuinka upeaa. Tänne on tultava ehdottomasti uudelleen ja neljäksi päiväksi. Kokemus on varmasti silloin vielä vaikuttavampi.

Pieni katsaus ruokaan

Alueelta löytyi useita ruokakojuja, mutta testasimme myös Hotelli Sodankylän tiloissa sijaitsevan ravintolan, jossa oli maukkaita makuja ja hyvä tunnelma. Myös pääkadulla sijaitseva Kahvila Smak oli viehättävä pieni kahvila. Vegaanit ja allergiset oli huomioitu lähes joka paikassa.

Saariselälle päin mentäessä kannattaa poiketa pienessä Zippi ja Suhaus -nimisessä kahvilassa (Ivalontie 6953). Tarjolla on erittäin herkullisia lettuja, joihin voi valita niin suolaisen kuin makean täytteen. Gluteeniton lettu kermavaahdolla, jäätelöllä ja aidolla lakkahillolla maksoi vain 5,50 euroa. Omistajat olivat todella mukavia ja juttelivat mielellään asiakkaiden kanssa.

Lue lisää:

• Festarivieraan survival kit: Näin valmistaudut Sodankylän elokuvajuhliin
• Sodankylän elokuvajuhlat 2019 – jälkitunnelmia ja kuvia yleisöennätyksen tehneiltä festareilta

---

Varaa Lapin majoitus yhteistyökumppanimme Bookingin kautta.

Tripsteri saa pienen provision, mutta sinä et maksa mitään ekstraa. Kiitos, kun tuet Tripsteriä!