Firenze: sunnuntaikävely kukkulalla

Firenze on paljon muutakin kuin historiallisen keskustan ytimestä löytyvät luksuskaupat ja museot. Reipas, sunnuntainen Firenze-kävely vehreässä ympäristössä tekee hyvää keholle, varsinkin, jos edellisinä päivinä on tullut istuskeltua kahviloissa ja ravintoloissa italialaista dolce vitaa, makeaa elämää, nautiskellen. Firenzen-kirjeenvaihtajamme Susanna Muuronen teki aisteja hemmottelevan sunnuntaikävelyn.

Tämän reitin kesto määräytyy oman kävelytahdin mukaan. Reippaasti edeten sunnuntaikävely Ponte Vecchiolta ruusutarhalle vie noin tunnin ja sisältää muutamat ikkuna- ja kuvanottopysähdykset, mutta ei käyntiä San Miniato al Monte -kirkossa tai välivirvokkeita bistrossa tai kahvilassa. Jalkaan on hyvä sujauttaa mukavat lenkkarit, ja mukaan kannattaa ottaa vesipullo tai ainakin nauttia reilusti vettä etukäteen.

Kukkulan reunaa kaartavalta reitiltä avautuvat upeat maisemat alas kaupunkiin. Loppumatkasta voi ruksia nähdyksi myös yhden nimekkäistä kirkoista sekä näyttävän näköalatasanteen, Piazzale Michelangelon.

Koska Ponte Vecchion löytää jokainen, tämä kävelylenkki alkaa sillan Santo Spiriton puoleisesta päästä. Reittiä on kuitenkin helppo varioida oman majapaikan mukaan. Matkaan voi lähteä joko Palazzo Pittin aukiota sivuten, Porta Romanan kautta tai oikaista heti Ponte Vecchiolta suoraan ylös. Firenze-kävely alkakoon!

Bulevardimainen vehreä Firenze-kävelyreitti alkaa Piazzale di Porta Romanalta. Kuva: Susanna Muuronen.

Kaksi vaihtoehtoa starttiin

a) Aloita lenkki Porta Romanan kautta koukaten: Jatka Ponte Vecchion sillalta suoraan eteenpäin, Via de’ Guicciardini -katua pitkin ja ohita jättimäinen Palazzo Pitti. Jatka Piazza San Feliceltä suoraan eteenpäin Via Romanaa pitkin aina Porta Romana -aukiolle asti. Portin alitettuasi käänny vasemmalle vehreänä viheriöivälle, bulevardimaiselle Viale Niccolo Machiavellille. Tie kiemurtaa hitaasti ylöspäin Piazzale Galileolle ja siitä vielä eteenpäin Viale Galileo -nimisenä tienä. Reitin varrella on myös muutama oikopolku, mutta jokainen kävelty askellus tekee hyvää ja virkistää mieltä.

b) Alku tiukkaa ylämäkeä: Vaihtoehtoisesti kurvaa Ponte Vecchiolta suoraan vasemmalle ja parkkihallin jälkeen nouse joko raput ylös Costa San Giorgio -kadulle tai pienen kaarimaisen, porttikongilta näyttävän kujan läpi Costa dei Magnolia ylös. Molemmat tiet kohtaavat hieman ylempänä, ja katu jatkuu Costa San Giorgio -nimisenä ylöspäin. Matkallasi ohitat Villa Bardinin sisäänkäynnin ja saavut pian tasanteelle, josta risteää tie Forte di Belvederen sisäänkäynnille sekä tiukka alamäki suoraan San Niccolòn alueelle. Jatka kuitenkin suoraan eteenpäin muinaista, oliivilehtojen reunustamaa kujaa, Via di San Leonardoa, pitkin kohti kävelyreitin ylintä kohtaa.

Tämä reitti on alkumatkasta ylämäkivoittoista mutta haastaa sopivasti keuhkoja. Kun malttaa nostaa katsetta ympäröiviin rakennuksiin ja pieniin yksityiskohtiin, ei voi kuin haltioitua. Päästyäsi ”oliivikujalle”, joksi tämän rustiikkisen nupulakivitien olen itse ristinyt, hiljennä vauhtia viimeistään, kun hahmotat muuriin piirrettyjä kuvioita. Osa niistä on vanhoja, osa tehty vasta nykypäivinä. Kuviot kutsuvat sivelemään muurin pintaa. Ovatko kenties vain koristeita vai onko niillä jokin tarkoitus?

Kujaa kulkiessa on hyvä muistaa, että samaa kaistaa kulkevat myös hurjaa vauhtia kiitävät autot. Ole siis valmis hypähtämään kapealle kävelykorokkeelle auton lähestyessä. Muutoin kaikki kulkevat kyllä vapaasti keskellä väylää, jota pitkin on leppoisampi käyskennellä kuin kylki kiinni muurissa.

Molemmat alkuosuudet vievät samalle isohkolle tienristeämälle, josta matka jatkuu Via Galileo -tietä alaspäin kaartaen, ellet halua seikkailla vielä pidemmälle ulos keskustasta ja jatkaa yli liikennevalojen Via San Leonardoa eteenpäin. Täältä aukeaa uljas näkymä ympäröiville oliivilehdoille ja Torre del Gallon linnamaiselle rakennukselle, jonne ei ainakaan tällä hetkellä pääse tutustumaan sisälle.

Piazzale Galileolta voi piipahtaa puutarhamaiselle terassille ennen kuin sunnuntaikävely jatkuu Via Galileo -tietä pitkin. Kuva: Susanna Muuronen.

Terassilepoa ja satumaisia kattomaisemia

Kellonaikaa ja omaa olotilaa arvioiden voit jatkaa matkaa heti eteenpäin tai piipahtaa kahvilla tai virvokkeilla Chalet Fontanan viehättävällä, puutarhamaisella terassilla. Jalkojen lepuuttamisen ohella myös silmä rentoutuu kauniissa ympäristössä ja tyylikkäitä kanssanautiskelijoita vaivihkaa seuratessa.

Kun jatkat matkaa, huomaa, että alaspäin kiemurtelevan Via Galileo -tien katukivet ovat vähän miten sattuu ja osia puuttuu. Tämä katuosuus ei ole uusimpia mutta reitti on sitäkin viehättävämpi. Toisella puolen ajorataa kulkee myös tasaisempi väylä. Matkan varrella voit istahtaa muinaisille kivipenkeille tai pysähtyä katselemaan puiden lomasta siintävää, henkeäsalpaavan kauniista maisemaa yli oliivipuiden alas laaksoon. Näet Firenzen historiallisen keskustan satumaisen kattonäkymän ja Duomon kupoleineen. Jostain syystä myös pilvet näyttävät tässä ympäristössä ja valossa aivan erityisiltä. Muista tämä Firenze-kävely myös syksyllä, jolloin värikylläisyyttä jatkuu pitkälle marraskuulle. Jopa keskitalvella täällä on vihreää.

Kävelyreitti sivuaa sopivasti San Miniato al Monte -kirkkoa. Jos et ole siellä jo vieraillut, käy piipahdus kirkossa nyt kätevästi. Tai enemminkin kiipeäminen sinne lukuisia portaita. Ehkä kurkkaat myös näyttävälle hautausmaalle. Muista kunnioittava olemus ja sopivuussääntöt. Kirkon sisäänkäynnin tuntumassa on pieni munkkien pitämä luontaisapteekki, Farmacia monastica, josta voit hankkia matkamuistoksi hunajaa tai muita luontoäidin voimatuotteita ja munkkien tekemiä herkkuja.

San Miniato al Monten kirkko loistaa ylhäällä kukkulan päällä. Kuva: Susanna Muuronen.

David-patsaan kautta jätskille

Sunnuntaikävely jatkuu! Suuntaa alas kiemurtavaa tietä pitkin vielä muutama askel ja olet saapunut yhdelle Firenzen kuuluisimmista nähtävyyksistä: Piazzale Michelangelolle. Pronssinen Davidpatsaan kopio poseeraa uljaana, ja näkymät ympäröivälle alueelle ovat mahtavat. Tämän aukion suunnitteli arkkitehti Giuseppe Poggi, ja se rakennettiin vuonna 1869, jolloin Firenze oli Italian pääkaupunki. Aukiolta avautuu huima näköala Arno-joen molemmin puolin, aina Forte Belvedereltä Santa Crocen kirkolle. Kauempana siintää muun muassa Fiesolen kukkula.

Ylimmän tasanteen alapuolella on pieni kesäkahvila, jossa voi istahtaa upeita maisemia katselemaan. Vai olisiko jo hetki nauttia annos italialaista jäätelöä? Helteellä jäätelö sulaa salamannopeasti – pieni tuutti, un cono, riittää nautiskeluun ja ehdit ehkä syödä sen ennen kuin herkku sulaa käsiin.

Piazzale Michelangelon yksi viehättävimmistä kahviloista, joissa ihastella upeaa näkymää. Kuva: Susanna Muuronen.

Näköalatasanteen alapuolella on il Giardino delle Rose. Puutarha ei ole suuren suuri, ja keskikesällä se saattaa olla jo vähän reppanassa kunnossa kaiken auringonpaahteen jäljiltä. Lumoava se on silti. Puutarhassa kannattaa malttaa pysähtyä hetkiseksi tai palata tänne omalle retkelle.

Ruusutarhasta pääsee pujahtamaan portin kautta suoraan Via dei Monte alle Croci -kadulle. Kulje mäkeä alas ja ohita samalla pätkä koko Firenzeä aikoinaan ympäröivää muuria. Päädyt San Niccolòn viehättävälle baarien ja ravintoloiden keskittymälle. Ehkä on jo lounasaika ja voit istahtaa nauttimaan hyvin ansaittua lounasta? Tai lasillisen virvoittavaa spritziä? Jos on kuuma, kylmä juoma maistuu mahtavalta!

Täältä takaisin keskustan ytimeen pääsee Ponte alle Grazien tai Ponte Vecchion kautta. Toivottavasti tämä Firenze-kävely sunnuntain rauhassa oli mieleesi!

Lue lisää Firenzen kuulumisia:

Jasmiinin tuoksua ja pääskysiä

Vieraile mystisessä, historiallisessa kirkossa

Susanna Muuronen

Susanna Muuronen on helsinkiläinen graafinen suunnittelija, visualisti ja luova käsillä tekijä, joka etsii paikkaansa Italian auringon alla. Firenzen ruusutarha on paras paikka unelmointiin, ja Arno-joen monisävyiset ja vaihtelevat virtaukset saavat aina hetkeksi pysähtymään.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *