Firenze: vieraile mystisessä, historiallisessa kirkossa

Kuutiomainen rakennus aivan Firenzen keskustassa jää helposti huomaamatta. Kenties näyttävät patsaat rakennuksen seinustalla tulevat ohimennen kuvatuksi, mutta itse rakennusta ei heti arvaisi kirkoksi. Chiesa di Orsanmichele on kuitenkin visiitin arvoinen paikka, jo erikoisen historiansa vuoksi. 

Firenzessä on runsaasti tunnettuja kirkkoja, joista moni on massiivisen kokoinen ja ylitsepursuavan koristeltu. Santa Maria Novella, Duomo eli Cattedrale di Santa Maria del Fiore, Santa Croce, San Lorenzo, Cappella dei Medici tai San Miniato al Monte ovat kaikki tyypillisiä vierailukohteita. Jos pitkät jonot tai isot massat eivät kiinnosta ja kaipaat vain pientä rauhallista kierrosta kauniissa ympäristössä, on Orsanmichele oivallinen kohde! Sisään pääsee muutamalla eurolla ja ilman varausta. Ilmaiseksikin voi syventyä tutkimaan rakennuksen ulkoseinien patsaita.

Paikka löytyy helposti, sillä se on vain pienen loikan päässä Piazza della Repubblicalta. Ohita aukio Via Romaa pitkin ja katsahda heti seuraavassa risteämässä vasemmalle. Siinä! Rakennusta reunustavia kauniita patsaita on vaikea olla huomaamatta. Tänne ei ole pääsyä päivittäin, ja niinä päivinä, kun ovet ovat avoinna, on sisäänpääsyn ajankohdat rajattu muutamaan tarkkaan kellonaikaan. Ajankohtaiset aukioloajat on siis hyvä tarkistaa, jottei jää paitsi tästä pienestä helmestä.

Italialaiseen tapaan lippu ostetaan rakennuksen toiselta puolen (via dei Calzaiuoli) ja sisään mennään vastakkaiselta puolelta (via dell’Arte della Lana), ulkokautta kaartaen.

Lääkäreiden ja apteekkareiden killan Madonna della Rosa. Kuva: Susanna Muuronen.

Kirkko kädentekijöiden killoille

Chiesa di Orsanmichele rakennettiin San Michele -luostarin keittiöpuutarhan paikalle. Itse luostaria ei enää ole. Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa toimi alun perin kaupungin viljatori 1330-luvulta lähtien. Toisessa kerroksessa sijaitsi toimistoja ja kolmannessa itse viljavarastot. Vuosisadan vaihtuessa rakennus muutettiin kirkoksi käsityöläiskilloille.

Killat kilpailivat keskenään ja tilasivat sen ajan arvostetuilta taiteilijoilta näyttäviä patsaita omista suojeluspyhimyksistään rakennuksen julkisivuja koristamaan. Nykyisin alkuperäiset patsaat on sijoitettu suojaan rakennuksen toisen kerroksen museoon, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ja ulkoseinustoilla postailevat niistä tehdyt kopiot. Näyttäviä ja vaikuttavia ovat nämä kopiotkin.

Pohjakerroksen kirkossa erottuvat edelleen selkeästi kaaret, jotka alunperin muodostivat viljamarkkinoiden ”loggian” eli sivuilta avoimen rakennelman. Yläosan ikkunoita koristavat värikkäät lasimaalaukset. Holvikaariset kattorakennelmat ovat kaikki kauniisti koristemaalattuja. Paikka huokuu viehättävyyttä, rauhallisuutta ja aitoutta. Huikeasti koristeltu marmorinen Madonna delle Grazien -tabernaakkeli eli sakramenttikaappi kirkon sisällä on vaikuttava, ja täällä järjestetään edelleen säännöllisesti messua.

Toisen kerroksen museoon kuljetaan hassusti viereisen rakennuksen kautta, ylös rappuja ja pienen sillan kautta takaisin Orsanmicheleen. Täällä majailevat ne alkuperäiset patsaat, jotka vaikuttavat paljon suuremmilta kuin ulkoseiniltä nyt nähtävät.

Kolmannen kerroksen kaari-ikkunoista aukeavat mainiot näköalat yli kaupungin. Ihaile Firenzen ikonisia maamerkkejä – massiivista Duomoa, sen valtavaa kupolia ja koristeellista kellotornia, Medicien kappelin hieman vaatimattomampaa kupolia sekä Piazza della Repubblica -aukion näyttävää riemukaarta, arconea. Vastakkaiselta puolelta aukeavat näkymät kauas kukkuloille. Ja näkyypä korkeuksista myös Palazzo Vecchion jylhä kellotorni.

Kauniita yksityiskohtia löytyy myös rappukäytävä-sivurakennuksesta. Aurinkoisena päivänä kulmaikkunasta peilautuva taivas muodostaa huikeasti vielä yhden lisätason tähän koristeiden riemujuhlaan!

Viljantorin loggian rakenne on edelleen nähtävissä. Kuva: Susanna Muuronen.

Kohtaaminen kadulla

Paikka jäi minulle mieleen ja tuli lisätyksi ”käy täällä” -muistilistalle, kun erään kerran jäin kuvaamaan näyttäviä patsaita rakennuksen seinustalla. Patsaat on sijoitettu pieniin kupolikattotomaisiin syvennyksiin, ja niiden taustat ovat täynnä kauniita koristeluja, joihin kiinnitin huomiota ja jäin ihaillen ottamaan valokuvia. Ohitseni kulki mies, joka ilmeisesti ilahtui siitä, että joku jaksaa vielä haltioitua muustakin kuin shoppailusta, ja hän jäi hyväntuulisesti kertoilemaan, keitä tyypit ovat.

Satuin seisomaan via Orsammichele -kadun puolella. Sain kuulla pyhästä nelikosta, Quattro Santi Coronati, eli marttyyreista, joiden nimet eivät ole tiedossa. Patsaat valmisti puu- ja kivienveistäjien killalle Nanni di Banco. Viereistä miekkaritarin näköistä patsasta mies kuvaili prinssiksi, jonka nimeä hän ei juuri sillä hetkellä muistanut. Haarniskojen ja miekanvalmistajien killalle veistetty Donatellon San Giorgio -patsas eli Pyhä Yrjö vaikuttaa nuorelta ja uljaalta, juuri sellaiselta, joka todellakin on pelastanut neitoja pulasta. Alaosan kuvakertomuksessa tämä miekkamestari taistelee lohikäärmettä vastaan halkaisten sen kahtia.

Tämä kohtaaminen jäi minulle niin hymyilyttävästi mieleen, että joka kerran, kun ohitan Orsanmichelen tältä sivustalta, muistan tapahtuman ja moikkaan rohkeaa prinssiä, vaikken tiedä oliko tyyppi oikeasti prinssi vai ei. Romantikkona ajatus on kuitenkin hykerryttävä. Alkuperäinen patsas on muuten nähtävillä Museo Bargellossa.

Chiesa di Orsanmichele / Via dell’Arte della Lana
Sisään pääsee kahdella eurolla
(kesä 2021) tiistaisin klo 9.30, 10.40 ja 11.50 sekä lauantaisin klo 14.15, 15.25 ja 16.35
www.bargellomusei.beniculturali.it

Lue lisää Firenze-blogia: Jasmiinintuoksua ja pääskysiä

Susanna Muuronen

Susanna Muuronen on helsinkiläinen graafinen suunnittelija, visualisti ja luova käsillä tekijä, joka etsii paikkaansa Italian auringon alla. Firenzen ruusutarha on paras paikka unelmointiin, ja Arno-joen monisävyiset ja vaihtelevat virtaukset saavat aina hetkeksi pysähtymään.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *