Kilimanjaro – mitä huomioida vuorelle lähtiessä?

Afrikan korkein vuori, vielä toistaiseksi lumihuippuinen Kilimanjaro. Kilimanjaro on myös koko maailman korkein vapaasti seisova vuori, joka siis ei ole osa isompaa vuoristoa.

Kilimanjarolle kiipeäminen ei vaadi pitkää kokemusta tai rautaista kuntoa, mutta helpoksi kiipeämistä on turha kuitenkaan väittää. Moni joutuu kääntymään takaisin vuoristotaudin iskiessä, ja jotkin kiipeilyreiteistä ovat varsin haastavia.

Kilimanjaron fasiliteetit

Kilimanjarolle ei voi lähteä kiipeämään omin päin, vaan kiipeäminen tapahtuu aina matkanjärjestäjän kautta. Pakettiin sisältyy aina ruoka, oppaat ja kantajat, joten yleensä matkaaja kantaa päivisin vain oman päiväreppunsa. Muut tarvikkeet pakataan rinkkaan/varustekassiin, joka kulkee kantajan mukana.

Kaikkia muita reittejä paitsi Marangua yhdistää se, että yöpyminen tapahtuu teltoissa. Leirintäalueilla on kyykky-mallisia huusseja, joiden siisteystaso on vaihteleva. (Niitä kyllä siivotaan jopa päivittäin, mutta kyykky ei ole länsimaalaisille kovin tuttu asiointitapa, mikä aiheuttaa nopean likaantumisen…). Jos tämä kuulostaa liian karmivalta, voi mukaan pyytää lisähinnasta kannettavan vessateltan, joka toimii kemikaaleilla. Toisaalta liikkeellä ollessa vessoja tulee vastaan vain muutaman kerran, ja pääasiallisesti pitääkin tyytyä puskaan tai kivenlohkareeseen näkösuojana. Vessapaperia kannattaa kuljettaa päivärepussa mukana. Reitin varrella isojen kivenlohkareiden takana saa kyllä huomata, että ei ole ihan ensimmäinen jolle on tullut mieleen käydä siellä tarpeillaan, mutta tälle ei toki mitään voi.

Ainakin osa matkanjärjestäjistä tarjoaa aamuisin ja iltapäivällä lämmintä vettä peseytymistä varten. Tosin viimeisessä leirissä, Barafu Campissa tätä luksusta ei enää ole, sillä vesi pitäisi kantaa sinne kokonaisen päivämatkan päästä.

Ruokapuolen hoitaa retkenjärjestäjä, toki omia eväitäkin voi ja kannattaakin ottaa mukaan. Oppaan osaamisen lisäksi kenties tärkein henkilökunnan jäsen on osaava kokki, sillä hänen ruoillaan eletään jopa viikko. Erikoisruokavaliot on todella tärkeää muistaa kertoa etukäteen. Yleensä retkelle kuuluu aamupala, lounas ja illallinen, ja runsaasti kuumaan veteen tehtäviä juomia.

Viestintä toimi jopa masentavan hyvin vuorelta. Leireissä ja ajoittain myös poluilla oli jopa 4G käytössä. Jos siis haluaa täyden älypuhelin-detoxin, pitää puhelinta pitää jatkuvassa lentotilassa, mikä onkin erinomainen tapa säästää akkua.

Kilimanjaron reitit

Suosituin reitti Kilimanjarolle on Machame, jonka valitsee joidenkin tilastojen mukaan jopa 40% kiipeilijöistä. Machamessa onkin paljon hyvää: sen maisemat ovat vaihtelevia, se on pitkä reitti ja mahdollistaa akklimatisoitumisen suhteellisen hyvin. Machamen reittiin sisältyy monta päivää, joiden aikana kiivetään korkealle, mutta laskeudutaan taas nukkumaan alemmas. Tämä toki tekee reitistä kuntoa vaativan, mutta antaa keholle mahdollisuuden tottua korkeuksiin.

Lemosho ja Shira -reitit muistuttavat pitkälti Machamea, mutta vaativat vielä hieman enemmän kävelyä ja sisältävät siksi toki enemmän maisemia. Ne kuitenkin muutaman päivän jälkeen yhtyvät kaikki samalle reitille.

Mweka-reitti on käytössä alaspäin tultaessa lähes kaikilla reiteillä, eikä sitä juurikaan ole myynnissä vuorelle nousemista varten.

Rongai-reitti poikkeaa merkittävästi muista reiteistä, sillä se alkaa Kilimanjaron pohjoiselta puolelta muiden alkaessa lännestä tai etelästä. Se tarjoaa siis täysin eri maisemat ja voikin olla hyvä valinta jos on käynyt vuorella jo aiemmin muita reittejä käyttäen. Rongai on hyvä valinta myös jos haluaa välttää suosittuja reittejä tai jos kiipeäminen osuu sadekaudelle, sillä tämä puoli saa yleensä vähemmän vettä.

Marangu-reitti on myös erittäin suosittu, sillä se on nopea, edullinen ja majoitus tapahtuu mökeissä. Toisaalta se ei tarjoa paljoa aikaa korkeuteen tottumiselle ja mökkien takia käytössä on sama reitti niin nousussa kuin laskeutumisessa.

Mikä on paras aika lähteä Kilimanjarolle?

Tärkeintä on oikeastaan tietää, mikä on huonoin aika lähteä Kilimanjarolle – nimittäin sadekausi. Sadekausi alkaa maaliskuun puolivälin tienoilla ja loppuu kesäkuun alussa. Jatkuvassa sateessa kiipeäminen ei varmastikaan ole se kokemus jota kukaan lähtee tavoittelemaan, vaikka eihän säästä ikinä tiedä etukäteen ja voi käydä niinkin, ettei sadetta tulisi lainkaan. Sadekauden alussa ja lopussa on niin sanottu “shoulder season”, jolloin moni kiipeilijä jo välttää vuorta ja jolloin on vielä kohtuullinen mahdollisuus nauttia hyvistä säistä ja välttää ruuhka-ajat.

Myös pienen sadekauden aikaa, joka on marraskuusta joulukuun alkuun, kannattaa välttää. Joskin moni tansanialainen puhuu sadekausista samalla haikeudella kuin suomalaiset talvesta, eli ennen ne olivat kunnollisia, nykyään vaihtelevia ja ennalta-arvaamattomia.

Suosituimmat kiipeilykuukaudet osuvat elo-syyskuuhun ja vuoden alkuun. Näihin aikoihin säät ovat todennäköisimmin hyvä, vaikka sadetta ei ikinä voi varmuudella välttää. Toisaalta leirintäalueet ja polut voivat olla jopa ruuhkaisia.

Terveys ja kunto

Kilimanjaro on korkeaksi vuoreksi “helppo”, koska se ei vaadi teknistä osaamista. Kiipeäminen on lähinnä patikointia ylämäkeen, joskin välillä on tarve myös käsien käyttämiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että päivät olisivat kevyitä, vaan lähes jatkuva ylämäki yhdistettynä korkeuteen voi olla todella rankka kokemus. Sama koskee alastuloa – kun tullaan nopeasti ja jyrkkää mäkeä, ovat varsinkin polvet koetuksella.

Hyvä yleiskunto on siis tärkeä, mutta ei ole mitään selkeää rajaa sille kuka voi lähteä ja kuka ei. Vuoren ikäraja on 10 vuotta, ja vanhin huipulle päässyt on ollut 85-vuotias. Etenkin jos ei ole kokemusta vuorikiipeilystä on tärkeää edetä mahdollisimman hitaasti, jolloin keho pääsee sopeutumaan parhaiten korkeuteen. “Pole pole”, eli hitaasti, on kenties oppaiden useimmin toistelema sanonta. Toinen asia josta pitää pitää hyvää huolta on se, että muistaa juoda riittävästi vettä, yleinen ohje on 3-4 litraa päivässä.

Vuoristotaudin estäminen on kiipeilyn kannalta olennaista. Jotkut saavat oireita jo 2500 metrin paikkeilla, ja Kilimanjaro on 5895 metriä korkea.  Jos ei tunne oman vartalonsa reaktioita korkealla ollessa on parasta valita reitti, joka antaa tarpeeksi aikaa ja mahdollisuuksia akklimatisointiin eli korkeuteen sopeutumiseen. Näitä ovat pidemmät reitit, kuten Machame ja Lemosho. Virallinen suositus on nousta maksimissaan 300 metriä päivässä, mutta niin hidas tahti ei toteudu millään Kilimanjaron reitillä, tosin on varmasti mahdollista pyytää lisäämään tarvittava määrä päivä matkaohjelmaan.

Jotkut ottavat vuoristotautilääkettä, esimerkiksi Diamoxia, jo ennaltaehkäisevästi, kannattaa keskustella lääkärin kanssa ennen vuorelle lähtöä. Sitä on ainakin hyvä olla mukana lääkelaukussa. On kuitenkin hyvä muistaa, että vuoristotauti on pahimmillaan tappava, eikä siihen ole muuta todellista lääkettä kuin alas lähteminen. Jos siis kärsii vakavista vuoristotaudin oireista (päänsärky, ruokahaluttomuus, erittäin matala energiataso, huimaus), kannattaa lähteä laskeutumaan alempaan leiriin. Sormesta mittaavalla laitteella voi tarkkailla esimerkiksi pulssia ja hapenottokykyä, jotka ovat myös olennaisia hyvinvoinnin mittareita.

Kilimanjarolla ei ole lääkäriasemia, vaan kaikki on kiinni omasta ja oppaan tilannearviosta ja lääkelaukusta. Leireissä on helikopterikentät evakuointia varten jos tilanne äityy todella pahaksi, siksi kannattaakin varmistaa että oma tai retkenjärjestäjän vakuutus sisältää lentävän lääkärin palvelut.

Tärkeintä on, että hyväksyy kiipeilyn rankaksi ja päättää jatkaa sinnikkäästi eteenpäin, mutta ei kuitenkaan koskaan oman terveyden hinnalla. Sitkeyttä, mutta itsensä kuuntelua tarvitaan kumpaakin.

Kaikkiin reitteihin kuuluu huiputusyö (summit night). Huipulle lähtö alkaa perusleiristä yleensä keskiyöllä, jotta huippu saavutetaan auringon noustessa tai hieman sen jälkeen. Tämä yö on oikeasti rankka, koska se sisältää 6 tuntia nousua pilkkopimeässä, pakkasessa ja tuulessa. Sen jälkeen laskeudutaan vielä alas perusleiriin, ja pienen levon jälkeen alempaan leiriin.

Budjetti

Onnistuneen vuorenvalloituksen kannalta on tärkeää valita kaksi asiaa oikein – paras reitti Kilimanjaron huipulle ja sopivin matkanjärjestäjä. Näihin vaikuttavia tekijöitä ovat aika, kunto, kokemus, budjetti ja henkilökohtaiset mieltymykset.

Kilimanjarolle kiipeäminen on hintavaa. Tästä pitävät huolen kansallispuiston pääsymaksut, kantajien määrä, vakuutukset sekä verotus. Hintaan vaikuttaa lisäksi reitin valinta sekä luksuksen määrä – mukaan voi pyytää esimerkiksi oman kannettavan vessan. Useimmat kuitenkin lähtevät kiipeämään varsin askeettisin varustuksin.

Pääsääntönä hintaan on, että mitä lyhyempi reitti, sitä halvempi. Lyhyys ikävä kyllä vähentää Kilimanjaron huipun saavuttamisen todennäköisyyttä, joten pihistelyä kannattaa harkita huolella. Edullisin reitti on Marangu, jonka miinuspuoliin kuuluu myös se, että nousu ja laskeutuminen tapahtuvat samaa polkua pitkin. Toisaalta Marangun uniikki puoli on se, että reitillä yövytään mökeissä telttojen sijaan.

Varsinaisen matkan hinnan lisäksi pitää ottaa huomioon tipit. Tippaus on oleellinen osa Kilimanjaron vaellusta, eikä sitä voi jättää välistä. Tippi hoidetaan matkan lopuksi, jolloin pidetään ns. tippausseremonia. Tippiä annetaan hieman eri verran eri henkilökunnan jäsenille niin, että kantajille annetaan pienin summa ja pääoppaalle (lead guide) suurin summa. Tähän menee yleensä muutamia satoja euroja per matkaaja, riippuen ryhmän koosta. Lisäksi voi antaa henkilökohtaisia tippejä niille henkilökunnan jäsenille, jotka ovat erityisen hyviä tai jotka ovat erityisesti auttaneet juuri tippaajaa – esim. oma kantaja tai opas, jonka kanssa nousi huipulle.

Kilimanjaron matkanjärjestäjän valinta

Kilimanjarolle voi lähteä helposti ryhmässä suomalaisen matkanjärjestäjän kautta, jolloin opastuskin on yleensä suomeksi. Varsinkin tottumattomalle matkaajalle tämä lienee helpoin vaihtoehto. Silloin pakettihintaan kuuluvat kaikki pakolliset menot, tosin varusteet jäävät silti omalle vastuulle.

Jos suomalaiseen ryhmään liittyminen ei tunnu omalta, voi matkoja tiedustella paikallisilta yrityksiltä. Mitä paremmin tietää mitä haluaa, sen helpompi hintoja on vertailla. Tarjottujen pakettien sisällöt saattavat olla hyvin erilaisia. Pohjois-Tansaniasta löytyy runsaasti kokeneita Kilimanjaron-matkanjärjestäjiä.

Seikkailullisin ja mahdollisesti halvin tapa on vain saapua Arushaan tai Moshiin ja etsiä järjestäjä paikan päältä. Tämä toisaalta vie eniten aikaa ja huonolla tuurilla valinta osuu vähemmän kunniakkaaseen yritykseen tai hinnoittelu ei ainakaan laske netissä olevista.

Tärkeintä matkanjärjestäjässä on se, että yritys on varmasti laillisesti rekisteröity ja oikeutettu operoimaan vuorikiipeilyä. Lisäksi on olennaista tietää, että yritys käyttää liittoon kuuluvia kantajia. Kilimanjarolla ollaan varsin eristyksissä muusta maailmasta, joten siellä on hyvä olla luotettavan henkilökunnan kanssa – varsinkin, jos jotain ikävää tapahtuisi.

Mitä mukaan Kilimanjarolle?

Kilimanjaron varustelistoja on netti pullollaan, eikä oikeaa vastausta varmasti ole olemassakaan. Kerron siis, mitä itse pakkasin mukaan ja mikä on oman kokemukseni mukaan tärkeää. On myös hyvä huomioida, että matkanjärjestäjän kautta on mahdollista järjestää vuokravarusteita, sillä varusteiden hankkiminen on varsin hintavaa puuhaa.

Yöpyminen: Teltta on matkanjärjestäjän vastuulla, mutta muut yöpymisvarusteet pitää tuoda itse. Mukava patja ja talvimakuupussi ovat ehdottoman tärkeitä. Itse pakkasin mukaan myös matkatyynyn, untuvatossut varpaiden palelua vastaan ja avaruushuovan, jonka laitoin eristeeksi teltan lattialle kylminä öinä. Näitä lisävarusteita ilmankin olisi varmasti pärjännyt.

Laukut: Hyvä päiväreppu on ehdottoman tärkeä. Omaan reppuuni sai juomapullot sivuille, juomarakon etutaskuun, lantiovyölle pikkutavaroita, ja reppu oli juuri sopivan kokoinen siihen, että kerrospukeutuminen ja sateelta suojautuminen onnistui. Lisäksi tarvitaan rinkka/varustelaukku, joka annetaan kantajalle. Itselläni oli vedenpitävä 90 litran laukku.

Kengät: Hyvät, valmiiksi koetellut vaelluskengät ovat erittäin tärkeät. Niiden lisäksi voi ottaa mukaan lenkkarit ensimmäistä päivää ja leiriä varten. Näin myös muunlaisista leirikenkiä, kuten crocseja. Itse tyydyin hyviin lenkkareihin jotka sai jalkaan nopeasti vessakäyntejä varten. Vaelluskenkinä minulla oli paljasjalkakengät, jotka ainakin itselleni olivat juuri täydelliset tähänkin käyttöön.

Vaatteet: Alusvaatekerrastoja tarvitaan, itselläni oli kolmet: tekninen kerrasto, merinokerrasto ja kolmas lämpökerrasto, joka toimi pääasiassa pyjamana. Hyviä sukkia useampi pari, varsinkin kastumisen varalta. Vaellukset hoidin hyvissä vaaellushousuissa joissa oli tilaa myös kerrastoille, ja heti leiriin päästyäni vaihdoin fleeceen. Yläosana toimivat aluspaitojen lisäksi tarpeen mukaan fleece ja kevytuntuvatakki. Lämpimiä päiviä varten minulla oli 3 urheilu-t-paitaa. Veden- ja tuulenpitävät kuorihousut ja kuoritakki ovat ehdottoman tärkeät. Lisäksi itselläni oli mukana kevyet toppahousut leiriä ja huiputus-yötä varten sekä sadeviitta rankkasadetta varten. Hyvä, auringolta suojaava hattu, kevyt pipo, lämmin pipo ja kauluri tulivat kaikki tarpeeseen.

Hygienia: Vessapaperia, kosteuspyyhkeitä monta pakettia ja laadukasta aurinkorasvaa pitää ainakin pakata mukaan (ja muista rasvata myös kämmenselät!). Näiden lisäksi toki kaikki normaali muu hygienialaukun sisältö, tosin meikkejä tuskin tulee ikävä vaikka jäisivät pois.

Vesihuolto: Juomarakko on helpoin tapa juoda kiivetessä ja kuljettaa paljon vettä mukana, sillä itse pitää pystyä kantamaan vähintään 3 litraa vettä mukanaan. Itselläni oli 2 litran rakko + 2 puolen litran termospulloa. Vesi otetaan kantajien toimesta Kilimanjaron puroista ja keitetään/todetaan muuten juomakelpoiseksi. Itse kuitenkin laitoin aina kylmään veteen myös vedenpuhdistustabletin, joskin tämä taisi olla turha varotoimi, ainakaan kukaan omassa seurueessani ei tullut kipeäksi vedestä tai ruuasta muutenkaan. Otin yleensä toiseen termokseen aina lämmintä vettä.

Lääkelaukku: Tämä on luonnollisestikin hyvin tilannekohtaista ja kannattaa ajatella omista lähtökohdista, ei kopioida muilta. Itselläni lääkelaukusta löytyi vuoristotautilääke Diamox (vain varalle), ripulilääke, useammanlaista särkylääkettä, rakkolaastareita, tavallisia laastareita, erilaisia voiteita. Lopulta tarvitsin näistä vain särkylääkettä.

Ruoka ja juoma: Minulla oli mukana laajahko valikoima proteiinipatukoita ja kahta makua palautusjuomaporetabletteja. Patukoita jäi monta yli, mutta poretabletit olivat uskoakseni hyvä idea nestetasapainon ylläpitämiseen.

Muut varusteet: Kiipeilysauvat olivat olennaiset (voivat olla hankalia pakata, harkitse vuokraamista?). Hyvät aurinkolasit ovat tarpeen. Power bank jos haluaa ladata laitteita. Omani oli 10 000 mah ja se riitti, mutta 20 000 olisi tuonut enemmän mielenrauhaa. Hyvä otsalamppu joka ei pitkänä huiputusyönäkään kiristä päätä liikaa. Itselläni oli pieni GoPro-kamera mukana, mutta lopulta käytin lähinnä kännykkää.

© Aino Tanhua