Syksyinen viikonloppu Kökarissa – Nähtävää, hotelli, ravintola ja reittiohjeet

Kökarin maagisella pikkusaarella on helppo rentoutua. Upea luonto eläimineen, viihtyisä hotelli, ravintola ja nähtävyydet tarjoavat unohtumattoman loman raikkaissa saaristomaisemissa. 
Teksti: Paula Kultanen Ribas. Kuvat: Ruska Tapiovaara.

Tiesitkö, että Kökar on Suomen eteläisin ja asukasluvultaan toiseksi pienin kunta? Saarelta kulkee autolautalla 2,5 tunnissa manner-Suomen Korppooseen ja samassa ajassa myös Ahvenanmaan pääkaupunkiin Maarianhaminaan.

Lähdimme matkaan Helsingistä Kökariin omalla autolla syyskuun viimeisenä viikonloppuna, joka osoittautuikin erinomaiseksi ajankohdaksi. Patikointi saarella oli miellyttävää, koska ei ollut liian kuuma tai kylmä ja pääsimme nauttimaan ihanasta rauhasta vastapainoksi pääkaupunkiseudun hektisyydelle.

Vierailin saarella ensi kertaa vuoden ikäisenä ja vietin sittemmin lukuisia lapsuuden kesiä näissä maisemissa. Omasta mielestäni Kökar on Ahvenanmaan – ja koko Suomen – maagisin saari, jonka taianomaisuus avautuu vain paikan päällä. Kökarin taiteilijaretriitissä ja kauniissa maisemissa ovat viihtyneet useat taiteilijatkin inspiraatiota hakemassa, kuuluisimpana Tove Jansson.

On yllättävän paljon ihmisiä, jotka kulkevat ympäriinsä ja unelmoivat saaresta. Joskus nämä ovat päämäärätietoisia ihmisiä, jotka etsivät saarensa ja valloittavat sen, joskus saari on uinuva symboli sille, mitä ei voi saavuttaa. Saari: vihdoinkin yksityinen, kaukainen ja läheinen, pyöreä kokonaisuus ilman siltoja ja aitaa.

– Tove Jansson (esseestä Saari)

Kökarin paras hotelli-ravintola Brudhäll Hotell & Restaurang

Perjantain ja lauantain vastaisena yönä saavuimme hotellille, jätimme auton hotellin ilmaiseen parkkiin ja ihailimme yläpuolellamme loistavaa tähtitaivasta. Huoneemme avaimet oli jätetty meille lokeroon, jonka saimme auki koodilla. Ihana satumainen huone, josta aamulla avautuivat upeat maisemat vierasvenesatamaan.

Aamiaisella nautimme gluteenitonta leipää, vegaanista juustoa ja jugurttia, kananmunia ja kahvia kasvimaidolla ja lounaaksi savukalaa ja perunaa paikallisen alkoholittoman karviais-omena- ja puolukka-omenasiiderin kera hotellin ravintolan merinäköaloissa. Erikoisruokavaliot oli siis huomioitu hyvin.

Brudhäll Hotellissa on kahden, kolmen ja neljän hengen huoneita, parvellisia perhehuoneita sekä saunallinen sviitti. Omia bungalow-mökkejäkin on mahdollisuus vuokrata. Sesongin ulkopuolella Brudhäll on saaren ainoita ravintoloita, jossa järjestetään mukavia teemailtoja saaren asukkaille. Vaikka ravintola ei olisi keskellä talvea auki, hotellivieraiden ruokailut järjestetään ympäri vuoden.

Meidän vierailumme osui ravintolan sushi-iltaan. Nautimme siis erinomaisia tuoreita nigireitä ja makeja luomuviinin kera, alkoholitonta viiniäkin listalta löytyi. Illallisen jälkeen siirryimme viereisen baarihuoneen puolelle siemailemaan aperol spritzit.

Hotellielämys oli rentouttava ja tarjoilut erinomaiset. Mukaan hotellilta sai ostaa myös paikallisia tuotteita, kuten omenamehua, hunajaa, sinappia ja muita herkkuja. Saaren ainoa kauppakin sijaitsi kivenheiton päässä.

Katso ajankohtaiset hinnat ja varaa huone tästä.

Kökarin nähtävyydet

Kesäaikaan Brudhäll Hotell järjestää venereissuja Kökarin pikkusaarelle Källskärille, jonka veistoksellisesti muotoutuneet rantakivet ovat kuin taiteilijan veistämiä kannuja ja maljoja. Sesongin ulkopuolellakin venematka olisi onnistunut ennakkovarauksella hotellin kautta 100 euron hintaan, mutta tälle reissulle olimme jo suunnitelleet muuta ohjelmaa.

Lauantaiaamuna aamiaisen jälkeen lähdimme patikoimaan hotellilta kohti Otterböten pronssikautista asutuspaikkaa, joka on myös Kökarin saaren korkein kohta – tosin vain 40 metriä merenpinnan yläpuolella. Löysimme paikan navigaattorin avulla ja bongattuamme melko huomaamattoman opasteen tien vieressä. Opasteelta seurasimme valkoisin siveltimenvedoin merkittyä polkua kohti kukkulan huippua, jolta avautuivat aavat maisemat merelle. Täällä hylkeenpyytäjät siis asustelivat noin 3000 vuotta sitten, vaikuttavaa. Pidemmän patikoinnin ystävälle olisi vierestä kulkenut lähes 10 kilometriä pitkä Kalenin vaelluspolku.

Kökarin luonto on mykistävä ja erilaisia eläimiä kohtasimme jopa enemmän kuin ihmisiä: laitumella chillaavia valkoisia lehmiä, lampaita, metsäpeuroja, kyhmyjoutsenia, kyyn poikasia sekä Ahvenanmaan kansalliseläimiä merikotkia.

Lounaan jälkeen päätimme lähteä kiertämään saarta autolla. Ensimmäisenä ajoimme Kökarin kirkolle, jonka pihalla lampaat ystävällisesti lyhensivät heinikkoa välillä sympaattisen tervehdyksensä määkäisten. 1784 valmistunut kirkko rakennettiin samalle paikalle, jolla 1300-luvulta lähtien oli sijainnut fransiskaaniluostari. Kellotapuli on 1800-luvulta. Harmaakivestä rakennettu, ulkoa punakattoinen kirkko on sisältäkin kaunis merellisine väreineen, laivakoristeineen ja seinäryjyineen.

Hautausmaa on käytössä edelleen, sen vanhimmat haudat ovat 1300-luvulta. Myös Franciscuskappelin raunioita ja alueen vanhaa esineistöä, kuten ruukkujen palasia pääsee tutkimaan astumalla kirkon pihalla olevan rakennuksen puuovesta sisään. Puutalo rakennettiin 1970-luvulla raunioiden suojaksi ja museoksi.

Kirkolla käydessä kannattaa piipahtaa myös yhdellä saaren useista lintujen tähystyspaikoista. Lintulavalta on uskomattomat näkymät merelle. Täällä ymmärsin, miksi Costa Bravan kalliorannat olivat tuntuneet niin tutuilta: näitä Hamnön rantamaisemia voi verrata Cap de Creusin tunnelmiin.

Kesäaikaan (15.6.–15.8.) olisimme päässeet vierailemaan myös Kökarin kotiseutumuseossa, mutta syyskuussa se oli suljettu.

Saarta kiertäessä löysimme Vikingarna-tanssisalin, jossa muistan pikkutyttönä tanssineeni letkajenkkaa sekä Pedersin omenatarhan, jolla valmistetaan mehua ja siideriä ja jonka yhteydessä sijaitsee myös kesällä toiminnassa oleva frisbeegolfrata Kökar DiscGolfPark. Peders Aplagård on avoinna kesä–elokuussa, jolloin sen tiloissa toimii kahvila-myymälä, joka myy lähellä tuotettua hunajaa ja omenatuotteita. Helsön vierasvenesataman kupeessa toimi sympaattinen pikkukirppis ja ylhäällä kukkulalla toimii kesäisin Havspaviljong-ravintola, josta voi vuokrata pyöriä ja kajakkeja.

Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen ehdimme vielä lähteä käyskentelemään hotellin lähistölle saaristotunnelman viimehetkistä nauttien ja omasta mökistä haaveillen, jossa omistautua kirjoittamiselle, valokuvaukselle ja musiikin tekemiselle ilman kaupungin kiirettä ja säksätystä.

Reittiohjeet – Kuinka Kökariin pääsee ja paljonko se maksaa?

Mutta kuinka Kökariin sitten pääsee? Googlen reittiopas antaa matka-ajaksi Helsingistä 6,5 tuntia, mutta todellisuudessa varsinaista ajamista on vain noin puolet ajasta, sillä matkaan sisältyy kaksi lossia ja yksi saaristolautta.

Lähdimme matkaan perjantai-iltapäivänä ja valitsimme taukopaikaksi noin puolivälissä, vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä, Paraisilla sijaitsevan Hunger & Törst -ravintolan. Maistuvat gluteenittomat vegaanihampurilaiset nautittuamme jatkoimme matkaa kohti ensimmäistä lossia. Kesäaikaan paikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin, jos haluaa pulahtaa viereisellä uimarannalla.

Ravintolalta Paraisten ja Nauvon väliselle lossille oli matkaa noin 25 minuuttia. Seuraavaksi hurautimme noin 40 minuutissa Nauvon Pärnäisten lossille, joka vei meidät Korppooseen.

Korppoon laivarantaan, Galtbyhyn karautimme toiselta lossilta vartissa. Olimme varanneet matkaan riittävästi aikaa, koska aina losseille ei pääse yhtä nopeasti kuin menomatkallamme pääsimme. Niinpä olimme lauttarannassa lähes tuntia etukäteen. Ihana taukopaikka tarjosi paikallista juttuseuraa, kahvila- ja baarituotteita.

FinnFerriesin lossit ovat maksuttomia eikä niihin tarvitse varata paikkaa etukäteen toisin kuin Ålandstrafikenin saaristolautalle, jonka paikkavarauksen voit tehdä täällä. Saaristolaivalla matkustaminen on ilmaista jalankulkijoille ja pyöräilijöille, mutta etukäteen varattava autopaikka maksaa menopaluumatkalta 38 euroa. Matka Galtbystä Kökariin kestää 2,5 tuntia.

Korppoo–Kökar-väliä kulkevat laivavanhukset M/S Skiftet ja M/S Guddingen ovat edelleen niitä samoja, joilla matkustin lapsena 1990-luvulla, vain pajatsot puuttuivat. Saaristolautat eivät ole ruotsinlaivatyyppisiä viihdekeskuksia, vaan hytittömiä autolauttoja, joissa matkustetaan kahvilatiloissa.

Menomatkallamme klo 21–23.30 laivan kahvilassa tarjolla oli täytettyjä leipiä, makeita ja suolaisia piiraita – myös gluteenittomana – ja virvokkeita, kuten paikallista pienpanimo-olutta. Paluumatkalla klo 12–14.30 nautimme omia eväitä, mutta lämpimiä lounasannoksiakin oli tilattavissa.

Matkakulut Helsinki-Kökar-Helsinki-matkalta olivat yhteensä noin 78 euroa, eli 39 euroa/hlö (bensa 40 €, saaristolautta 38 €).

Paula Kultanen Ribas

Barcelonassa kahdeksan vuotta asunut toimittaja, kirjailija ja muusikko seilaa tällä hetkellä synnyinkaupunkinsa Helsingin ja toisen kotipaikkansa Katalonian väliä.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *