Kansanperinteiden Kirgisia

Teksti: Topias Kauhala, kuvat: Anna-Maria Arjasto

Jurtat – nomadikulttuurin ydin

Jurttateltat ovat keskeinen osa keskiaasialaista kulttuuria. Paikalliseen nomadikulttuuriin on aina liittynyt kiertelevä elämäntyyli, ja jurtta on ollut helppo pakata mukaan, kun vaelteluun perustuneessa paimentolaiselämässä on siirrytty paikasta toiseen eläinten ravinnon perässä.

Jurtat ovat edelleen keskeinen asumisen muoto, mutta jos vertailukohtana käyttää Kirgisiasta itään sijaan Mongoliaa, näkyy Kirgisiassa jurttia arkikäytössä enää vähemmän. 

Yksi keskeisistä syistäkin on selvä. Kirgisia kuului Neuvostoliittoon, Mongolia ei. Kirgisiassa pakotettiin ihmisiä siirtymään nomadielämäntyylistä perustamaan kiinteitä maatiloja, jolloin ryhdyttiin majoittumaan jurttien sijaan varsinaisissa taloissa.

Vahvarakenteiset jurtat tarjoavat kuitenkin näin 2020-luvullakin persoonallisen, paikallisesta kulttuurista juontuvan majoitustavan ensisijaisesti kesäkauden matkailijoille. Jurttasesonki ei kata talvea, mutta alkaa jo aikaisin keväällä. Issyk Kulin ympäriltä löytyy paljon erilaisia jurttakyliä, varsinkin sen rauhallisemmalta eteläreunalta.

Jurttakyliä on palveluiltaan laidasta laitaan. Nuoren naisen pyörittämä Sonun Yurt Camp, jossa majoituimme, sijaitsee aivan järven rannalla lähellä Bokonbayevon kylää. Lämpimän vieraanvaraisessa jurttakeskuksessa on mukavia majoitusjurttia. Jurtassa mahtuu jopa seisomaan, ja ne sisältävät sähkön ja lämmittimen. Jurttakylässä on myös wifi-yhteydet, ruokailutilat, ulkona sijaitsevia löhöilypetejä ja suihkukoppeja. Raikkaasta ulkoilmasta ja perinteisistä jurtista voi siis nauttia myös sopivien mukavuuksien kera.

Käsitöitä ja musiikkia

Ensin päätetään kuvio, sitten valitaan värjätystä villasta oikean väriset villakappaleet. Huovutus on nerokas prosessi. Toki ihan jo itse prosessina, jossa värjätystä lampaanvillasta saadaan erilaisten työvaiheiden ja vain pienen odottelun jälkeen nopeastikin valmistettua kuviollisia huopatöitä. Ennen kaikkea se on kuitenkin nerokas konsepti sosiaalisuudessaan, jossa kaikki pääsevät osalliseksi tapahtumaan.

Itse käsityöpuoli tuppaa jäämään naisten tehtäväksi, mutta miehetkin osallistuvat noin 20 minuutin ”seremoniaan”, jossa rullattua huopaa tampataan maassa koko ajan eteenpäin pyöritellen. Myös naapurit tulevat perinteisesti mukaan yhteisölliseen tapahtumaan, johon kuuluu musiikkia, ruokaa ja juomaa. Huovutuksesta tehdään siis pienet naapurustojuhlat.

Kirgisia on vahvan kansanperinteen aluetta. Bokonbayevon kaupungin reunamilla sijaitsee paikallisten naisten paja, jossa valmistetaan ja myydään upean värikkäitä huopatöitä. Pajaa pyörittävä vanhempi rouva piti huovutuskulttuuria elossa Neuvostoliitonkin aikaan, jolloin vastaavat perinteet eivät olleet kovassa huudossa.

Olennaista paikallisessa kansankulttuurissa on sukupolvelta toiselle periytyvä kulttuuriperimä, joka näkyy käsitöiden lisäksi muun muassa kansanmusiikissa. Perinteet ovat tärkeässä osassa Kirgisian identiteettiä. Jurttaleirillämme vierailleessa pienessä kansanmusiikkiyhtyeessä oli edustajia kolmesta eri sukupolvesta, vaikkakin mukana olleen pienen pojan rooli jäi vielä pieneksi.

Perinnesoittimilla esitettyjen laulujen teemat ovat hyvin kirgisialaisia, kuten hevoset. Kirgisialaisten suhde hevoseen ei perustu vain liikkumiseen. Suhde on syvempi, kummuten ihmisen ja hevosen keskinäisestä yhteydestä laajan luontomaiseman edessä. Hevosista on siten pyritty pitämään huolta. Keskeisiä laulujen teemoja löytää myös Manas-kansantarinan kertomuksista. Kirgisialaiselta kuulostaa myös laulu, jonka tarinassa vankileiriltä karannut mies kohtasi pelkkää vieraanvaraisuutta kulkiessaan Siperiasta kotiin Kirgisiaan.

Kirgisian ruokakulttuuri nojaa paimentolaisperinteisiin

Kirgisiassa ei välttämättä kysytä, sattuuko vierailijalla edes olemaan nälkä! Niin käy vierasmajoissa sekä esimerkiksi kierroksellamme Karakolin kaupungin keskustassa, basaarialueen pikkukujilla, jossa opas vie meidät pyytämättäkin maistamaan paikallista perinneruokaa. Kirgisialaiset haluavat vierailijan ehdottomasti maistavan heidän omia ruokapöydän herkkujaan, eikä Karakolissa kuulemma voi vierailla maistamatta ashlam-fu-nuudelikeittoa. Mukaan tarjoillaan pieniä pirashki-leipäsiä.

Maan ruokakulttuuri pohjautuu perinteisiin. Liha on siinä olennaisessa osassa, koska omat eläimet hevosineen, lehmineen ja vuohineen kuuluvat maaseudulla jokaisen pihapiiriin – ja paimentolaisuus on vielä yleinen elinkeino. Eläimistä pyritään myös pitämään huolta, koska eläimet ovat monen kirgisialaisen maaseudun asukin arvokasta omaisuutta, heidän oma ”pankkitilinsä”.

Lihan kanssa tarjoillaan paljon nuudeleita ja perunaa. Pääkaupunki Bishkekissä iso, mutta viihtyisä NAVAT-ravintola on kirgisialaisen ruoan aarreaitta, jossa selkeä ruokalista auttaa matkailijaakin löytämään itselleen sopivia paikallisia annoksia. Tarjolle löytyy kaikkialta viimeistään kysyttäessä myös kasvisversioita, koska kirgisialaiset ovat luonnostaan hyvin vieraanvaraisia. Ruokakysymyksiinkin halutaan siten aidosti löytää ratkaisuja.

Vieraanvaraisuuteen kuuluvat myös jättimäiset annokset, joita etenkin majataloissa tarjoillaan. Annoskoot saattavat tuottaa jopa vaivaannuttavia tilanteita, ellei ruokapöytään istu huomattavan nälän kanssa. Paikallisilla näyttää tosin olevan taipumuksena jättää ruokaa lautasilleen, jos annos on ollut omaan nälkään suhteutettuna liian iso, joten sitä ei tarvittaessa pidä matkailijankaan pelätä liikaa.

Kirgisian kiertomatka tehty yhteistyössä vastuullisesti toimivan ja paikallisten omistavan Kyrgyz Tourismin kanssa.

Lue lisää Kirgisiasta:

Kirgisia: Luonnonkauneuden ja kansanperinteiden paratiisi

Kirgisialaista kaupunkikulttuuria

Huimien luontomaisemien Kirgisia