Suomi Pop Festivaali Oulu 2025: Kun kesä saapui viimein pohjoiseen

Kuva 1. Pääkuva. Kuva Camilla Hanhirova.

Oulun kesässä vankan jalansijan saavuttanut Suomi Pop Festivaali hiveli jo seitsemättä kertaa kuulijoiden korvia ja sinivalkoisia sieluja legendaarisen Kuusisaaren kentillä 10.–12. heinäkuuta 2025. Lue tarina tunnelmista!

Samaan aikaan, kun Suomi Pop Festivaali Oulu starttasi, nautittiin myös Jyväskylässä suurelta osin samojen artistien tähtiloistosta. Ilman mitään tieteellistä varmistusta asiaan vaikutti siltä, että suomipopilla on erityislaatuinen suhde myös sään käänteisiin. Lähinnä koleaa alkusyksyä muistuttanut pohjoisen kesä muuttui kuin taikaiskusta aurinkoisen lämpimäksi ja lopulta jopa hikisen helteiseksi. Lähes 17 000 kävijää löysi tiensä sen oikean kesän käynnistäneelle festivaalille, kukin omalla tyylillään, eikä kertakäyttösadetakkeja tarvinnut kaivaa kertaakaan esiin.

Kuohuviiniä, karaokea ja hiekkaa varpaissa

Festivaalialueen suunnittelussa oli nojattu selkeyden ja yksinkertaisuuden periaatteeseen. Oli avaria nurmikenttiä, joilla oli tilaa levittää viltti maahan, potkia kengät pois ja asettua nauttimaan kuohuvaa ystävien kanssa musiikin virrassa. Oli hiekkaranta, joka houkutteli hengähtämään hetkeksi, ehkä syömään jäätelön ja katselemaan suistomaisemia. Myös paljaat varpaat pyrkivät kaivautumaan pehmeään santaan ilman kenkien ahdistusta. Ja kun Kuusisaaressa soi, saapuivat myös SUP-laudat ja veneet kuulolle, eikä vastarannan pieni hietakaistale jäänyt sekään vaille kesän tunnelmasta nauttivia kansalaisia. Kun oli aika ravita myös kehoa, löytyi alueelta siihen tarkoitukseen useita pöytiä pitkine penkkiriveineen sekä yksittäisiä, puulavoista koottuja istuimia ihan vaan rentoa oleskelua tai levottomien jalkojen tyynnyttämistä varten.

Esiintymisareenoja oli kaksi: Radio Suomi Pop -lava ja Aamulypsy-lava. Kumpikaan ei kalvennut toisen rinnalla. Artistien setit vuorottelivat näiden kahden välillä sulavasti; ei tarvinnut kuin vaeltaa toiseen päähän ja takaisin ilman sen suurempaa pähkäilyä siitä, kenen show vetäisi pisimmän korren vaikeassa valintatilanteessa. Ja jos tuntui siltä, ettei esiintyjän ollut pakko tehdä musiikkihommia ihan päivätyökseen, saattoi pistäytyä Popmaster-karaokessa hämärän teltan uumenissa. Sieltä löytyi myös tuikitarpeellinen baari kurkun kostutukseen, mikä oli enemmän kuin tarpeen, jos päätti tunnustella omia laulajan lahjojaan.

Täydellisen päivän metsästys – taidetta ja kumiankkoja

Jos alkoi vaikuttaa siltä, ettei vatsan harras täyttäminen ja nurmikolla vaeltelu riittänyt täydellisen festarikokemuksen saavuttamiseen, mielenkiintoinen oheisohjelma kantoi oman kortensa kekoon. Koruaskartelua, vaatteiden tuunausta, taulun maalausta viinin maku kielellä tai kumiankkojen kaivelua rantahiekasta. Saattoipa itsestään ja kavereistaan saada myös älypeilin nappaaman kuvan muistoksi kesän riennoista. Hurjapäisimmillä juhlijoilla oli mahdollisuus kiivetä helikopterin kyytiin tai uhmata kohtaloaan hyppäämällä nostolavalta alas pelkän köyden varassa – maksua vastaan tietenkin.

Mutta jos oli päättänyt, että on parempi olla VIP, kuvaan astuivat oman hostin lisäksi esimerkiksi onnenpyörä, tarot-tulkinnat, maskeeraus, popristikot ja lautapelilainaamo. Huonoa hiuspäivää ei myöskään tarvinnut pelätä, sillä säntillisesti rivissä seisovien bajamajojen luota löytyi stailauspiste, jonka suuri peili ja lukuisat muotoilutuotepurnukat tarjosivat mahdollisuuden tehdä kampauksesta entistä ehompi.

Ja mitä kaikkea olikaan tarjolla vatsan ja mielen iloksi? Perinteisen grilliruoan ja toinen toistaan herkullisempien petoburgereiden lisäksi löytyi kanaa, meksikolaisia makuja, hatsapureja ja pitsaa. Palan painikkeeksi saattoi siemailla haluamallaan tyylillä viiniä, cocktaileja tai vaikkapa mukavan viileää lonkeroa. Vähän tujumman kulauttelun ystäville oli tarjolla myös raikkaita minttusnapseja. Jälkiruoaksi sopi oivallisesti jäätelö tai muutama metri lakua. Päiväkahvistakaan ei tarvinnut luopua, ja jos kuumat juomat ylipäätään houkuttelivat, oli valikoimassa myös teetä ja kaakaota.

Hulluuden highway – torstai 10.7.2025

Kolmipäiväisen suomimusiikkia ylistävän festivaalin kiistattomina tähtinä loistivat ne kirkkaimmat artistit
popgenren saralla. Jokainen heistä olisi ansainnut oman osuutensa näillä riveillä, mutta nostan esiin vain
muutaman mieleen painuvimman setin.

Torstai-iltapäivänä portit avautuivat ensimmäisen kerran auringon paistaessa heleästi siniseltä taivaalta. Ihmisiä oli vielä sangen maltillisesti liikkeellä, mutta se ei latistanut juhlatunnelmaa. Festarityyli oli kohdillaan ja kesäinen fiilis valloillaan. Päivän juontajana toimi sekä television että radion puolelta tuttu Janne Saarinen. Aurinkoakin kuumempi Benjamin aloitti shown Aamulypsy-lavalla eläinkuosisessa, ihoa nuolevassa asussaan ja sai ehkä muutamat yleisön edustajat pohtimaan, johtuiko äkillinen hien pintaan kohoaminen valopallosta taivaalla vaiko siitä, mitä lavalla tapahtui. Yhdessä energisen tanssiryhmän kanssa rytmi liikkui vartaloissa kuin yhtenä kokonaisuutena. On vaikea kuvitella, että tämä veto olisi jättänyt ketään kylmäksi.

Reilu pari tuntia myöhemmin samaisen lavan valloitti rohkea ja omaperäinen Mariska, jonka elämänmakuiset biisit vaelsivat tunnelmasta toiseen. Letkeistä reggae-soundeista kuljettiin iskelmätyylin kautta herkkään fiilistelyyyn. Koskettavat sanoitukset ja tummat sävyt menivät taatusti ihon alle. Boheemi ja sympaattinen artisti jätti esiintymisellään vahvan jäljen yleisönsä sieluihin, siitä olen varma.

Elastinen tarjosi päälavalla positiivista energiaa huokuvan setin kesäillan kypsyessä kohti hämärää. Tuntui kuin itse aurinko olisi astunut areenalle. Tarttuvat hiphop-biitit ja vahvuutta sekä voimaa syleilevät lyriikat nostivat tunnelman uudelle tasolle. Jos jollakulla oli vähän huonompi päivä tai nihkeyttä jossakin mielen perukoilla, tämän pyroilla ryyditetyn spektaakkelin jälkeen kaikki sen sortin tuntumat oli pois pyyhitty. Samalla linjalla jatkoi pääesiintyjänä rokkaava Haloo Helsinki, joka kruunasi ensimmäisen poppipäivän annin. Syvät rautalankasoundit kuulostivat upeilta valon hiipuessa ja viileyden kietoessa ihmiset viittansa alle. Tutut ja rakastetut hitit soivat antaumuksella, ja tanssibiitit tarttuivat kehoon. Valloittava solisti Elli otti yleisönsä ja antoi palaa täysillä. Loistava päätös musiikkia ja aurinkoa tulvillaan kulkeneelle päivälle.

Kaunis, rietas ja onnellinen – perjantai 11.7.2025

Toisena festivaalipäivänä, perjantaina, ei tarvinnut edelleenkään olla huolissaan siitä, viluttaako vai ei, vaikka sitkeän oloinen pilvilautta viipyili taivaalla useamman tunnin. Tunnelma alkoi selvästi tiivistyä, sillä yhä useammat kesäisiä rientoja kaipaavat olivat saapuneet paikalle. Juontajan vaativaa vastuuta kantoi harteillaan Juha Perälä, joka hauskutti yleisöä parhaansa mukaan ennen artistien astumista areenalle – myös lauantaina.

Erityisesti oululaissydämet valloittanut Suvi Teräsniska saapui alkuillasta päälavalle maalaisromanttisessa farkkumekossaan ja herkän upea kukkaseppele kutreillaan antaen ihmisille sen, mitä he olivat odottaneet: haikean kauniin ja sielukkaan kavalkadin toinen toistaan hienompia biisejä. Eturivissä pyyhittiin silmäkulmista vierähtäneitä kyyneleitä, kun koskettavat sanat ja sävelet riipaisivat syvältä kuulijoiden mieltä. Ja kun Vesterinen Yhtyeineen valloitti myöhemmin saman lavan juurevan sympaattisella olemuksellaan, saatiin kokea yksi kauneimmista musiikillisista elämyksistä festaritaivaan alla. Solistina toimivan Tero Vesterisen ihana hymy ulottui sielun sopukoihin saakka, kun orkesteri loihti ilmoille kappaleita, jotka olivat samanaikaisesti sekä kepeitä että syviä. Ihan kuin kohti horisonttia vaeltavan auringon valokin olisi ollut kauniimpi, kuin kaikkialla olisi ollut vain rauhaa ja rakkautta.

Illan jo hämärtyessä estradille saapui itse popin kuningatar Kaija Koo, jonka karismaattinen show päätti toisen kesäisen juhlapäivän. Nostalgiset hitit veivät erityisesti hieman varttuneemmat kuulijat takaisin suloiseen nuoruuteen. Iki-ihanat klassikot kuten Kuka keksi rakkauden?, Tule lähemmäs beibi ja Tinakenkätyttö saivat yleisön hurmioitumaan. Voimabiisien sekä vastavuoroisesti melankolisempien kappaleiden muodostama upea setti kohotti mielen ja teki kotimatkalle suuntaavien jalkojen askelluksesta ainakin piirun verran vahvemman.

Rupiset riimit – lauantai 12.7.2025

Lauantai, kolmas ja samalla viimeinen festaripäivä, oli jo lähes helteinen. Aurinko antoi parastaan paahtaen hikikarpalot ylähuulille ja otsan poimuihin. Monet etsivät edes pientä varjoisaa soppea helpottaakseen oloaan. Onneksi vesipisteistä sai virkistävän kylmää juotavaa omaan tai toisen pulloon, jotta jaksoi vielä nauttia festaritunnelmasta sen viimeisiin hetkiin saakka.

Iltapäivän kuumien hetkien keskelle astui legendaarinen Ismo Alanko, joka johdatti yleisön omaleimaisilla kappaleillaan nostalgian pyörteisiin. Karismaa huokuva olemus ja omistautuva tulkinta tekivät epäilemättä syvän vaikutuksen myös tätä artistia vähemmän tunteviin yksilöihin. Taiteilijaelämää sekä rakkauden syviä tuntoja luotaavat lyriikat loivat täysin omanlaisen ja kiehtovalla tavalla rosoisen tunnelman kesäiseen maisemaan.

Päälavan puolella pyörähti käyntiin hyvin toisenlainen setti, kun Gasellit otti homman haltuun rennolla ja riemastuttavalla rap-asenteellaan. Jopa kyseisen musiikkilajin vannoutuneeksi antifaniksi julistautunut naisihminen heitti kengät jalasta ja nosti rappikäden ilmaan, sillä oli yksinkertaisesti mahdotonta vastustaa niin mahtavaa meininkiä. Tanssityyleistä jaetut pisteet saivat yleisön panemaan parastaan ja liikuttamaan lanteita ihanan kesäfiiliksen sykkiessä ihon alla. Nurmikentän vastakkaisella puolella nousi lauteille niinikään oululaisyleisön rakastama Ellinoora, jonka upea ja persoonallinen soundi vangitsi kuulijat pauloihinsa. Melankolisten laulujen klubi tarjosi kattauksen niitä hittejä, joiden soidessa moni on kokenut elämänsä merkittävimpiä hetkiä. Pääsipä eräs arvonnassa voittanut pariskuntakin fiilistelemään keikkaa lavalle kannetulla sohvalla istuen, eikä liene vaikea päätellä, että se hetki oli heille ikimuistoinen.

Lopulta saapui se haikea hetki, kun viimeinen päivä oli kulkenut myöhäiseen iltaan ja jäljellä oli enää yksi valovoimainen show. Siitä vastasi elävä legenda Eppu Normaali, jonka lukuisat hittikappaleet riimeineen ovat suomalaisten selkäytimessä. Oli vain yksinkertaisesti pakko laulaa mukana ja heittäytyä täysillä tuon rennon, hyvän mielen nostattavan setin vietäväksi. Iiro Rantala taituroi pianon kanssa muiden pitkän linjan muusikoiden rinnalla. Murheellisten laulujen maa, Tahroja paperilla, Vuonna `85, Urheiluhullu ja Njet njet – siinä vain muutama poiminta näistä ajattomista, sitä juurevinta suomalaisuuden soundtrackia edustavista biiseistä. Näin saatiin täydellinen päätös illalle ja koko kolmipäiväiselle suomimusiikin juhlalle.

Kiitos Suomi Pop Festivaali 2025, sinä sinivalkoisen sielun sykähdyttäjä ja suomalaisen mielenmaiseman armoitettu tulkki! Toivottavasti vaellan nurmikentilläsi myös ensi vuonna. Paljain jaloin.

Teksti: Anni Malo 

Lue lisää Tripsterin kesän 2025 festariraportteja:

Rockfest 2025 täytti toiveet

Uudenlainen kaupunkifestari À La Park valtaa Helsingin 2025

Tripsteri vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla 2025