Rockfest täytti toiveet – Turussa vietettiin ikimuistoinen viikonloppu 12.–14.6.2025

Turkuun siirtynyt Rockfest anniskeli aurinkoa, monipuolista musiikkia ja aivan parasta kesätunnelmaa. Kurkkaa Tripsterin festariraportin ohella myös Turku Top 5 -vinkit loppukesälle 2025!

Juuri parahiksi ennen Rockfestin käynnistymistä sadepilvet väistyivät ja aurinko ryhtyi hellimään festarikansaa. Tätä iloa riitti festarin alusta loppuun – mikä säkä Suomen oikukkaassa suvessa! Aurinkoinen hymy liimaantui Tripsterin edustajiston naamalle heti porteista sisään kävellessä eikä siitä juuri hyytynyt.

35 000 kävijää ei kenties ollut Rockfestin vierailijaennätys, mutta toimintakonseptiltaan erinomaisten huippufestareiden joukkoon festivaali kirkkaasti yltää. Tapahtumapaikan siirto Hyvinkäältä Turkuun kismitti osaa festarivieraista, mutta onhan fakta, että lähellä oleva näin iso kaupunki myös helpottaa rokkailuja: hotelleja on useita, busseja ja takseja paljon, ja myös: festareiden oheen ehtii tehdä pieniä Turku-retkiä! Moni on viime vuosina jupissut siitä, että Ruisrockissa ei ole enää rokkia kuin nimeksi, joten Rockfestillä tämäkin Turkuun festaroimaan halajavan rock-kansan murhe iloksi käännetään.

Tripsteri vietti Rockfestissä antaumuksella täydet kolme päivää. Festivaalia värittivät mainio sää, iloiset työntekijät, yleinen positiivinen fiilis sekä yllättävän monipuolinen musiikkitarjonta. Kattauksesta löytyi kuunneltavaa rockin ja metallin monista laidoista, ja legendojen, nostalgiatrippien ja tämän hetken kärkinimien lisäksi tarjolla oli myös kosolti uusia kiinnostavia tuttavuuksia. Artukaisten kentän ja Gatorade Centerin festarialue kaikkinensa toimi alusta loppuun hienosti ja oli myös viihtyisä.

Jaoimme nautiskelemamme festaritarjoilun neljään eri laariin: nostalgiapaukkuihin, uusiin ihastuksiin, parhaista parhaisiin ja kuriositeetteihin. Jutun lopussa on listattuna vielä Tripsterin kesä-Turun Top5-suosikkilistaus!

Nostalgiaa ja legendoja

SEPULTURA on aikansa trashlegenda, joskin kokoonpano on ollut sellaisessa tuulessa, että vain kitaristi Andreas Kisser on alkuperäisestä sakista jäljellä. Jäähyväiskiertueella olevan yhtyeen laulaja Derrick Green karjui keuhkojen täydeltä muun muassa sellaiset hitit kuin Refuse/Resist, Roots Bloody Roots sekä Dead Embryonic Cells. Bändin torstai-illan show’ta seuratessa ei tullut fiilis, että viimeisiä viedään. Ikävähän tässä iskee!

Sepulturan perään soittaneen D.A.D.:n eli Disneyland After Darkin koimme osittain korkeuksista eli Rockfestin Mercedes-Benz Sprinter Wheel -maailmanpyörästä! Tanskalasyhtyeen vuosikymmeniä viihdyttänyt rokki etenkin levyn No Fuel Left For The Pilgrims biisien muassa maistui myös maan kamaralla, ja viimeistään hittibiisi Sleeping My Day Away sai kaikki joraamaan.

JUDAS PRIEST oli tykissä kunnossa, vaikka Rob Halfordin askel olikin hitaahko ja katse enimmäkseen kengissä. Vuonna 1969 perustettu bändi ja pian 74-vuotias Halford todistavat, että heavy metal on ikuista ja metallinen elämäntyyli säilyttävät ikinuorina! Kiertue juhlii 25 vuoden ikäistä Painkiller-levyä ja hyvästä syystä. Kappaleet kuulostavat jopa tuoreilta – kiitokset myös kovalle kitarakaksikolle!

Hieman vaisummaksi esitykseksi jäi perjantaina vuorossa ollut 2000-luvun alkupuolen iso nimi BULLET FOR MY VALENTINE, tosin hienojakin hetkiä oli, kun taas konkariosaston DIE KRUPPS (perustettu 1980) viehätti industriaalimenollaan.

DEMOLITION 23 aloitti lauantain suorastaan vihaisella energialla, ja yleisökin oli mukavasti messissä, kun sellaiset klassikot kuin Nothin’s Alright ja Hammersmith Palais kajahtivat. On aina mukava nähdä solisti-harpisti Michael Monroen rinnalla luottokaksikko Sami Yaffa ja Nasty Suicide. Vuonna 1994 entreen tehnyt yhtye on nähty viime vuosina jälleen keikoilla.

Lauantaina soittanut CULT kuulosti ehdalta itseltään eli uniikilta: hamemaiseen asuun pukeutuneen Ian Astburyn äänen kumea tuttuus miellytti. Biiseistä kuultiin muun muassa Wild Flower ja loppukeikan hitit She Sells Sanctuary, Fire Woman ja Love Removal Machine.

UGLY KID JOEN ”yllättävän hyvää” keikkaa niin ikään lauantaina moni jälkeenpäin kehui, mutta Tripsteri toki tiesi, että bändi on aina livenä kova. Yksi syy mukaansatempaavuudelle on laulusolisti Whitfield Crane, jossa vielä 57-vuotiaanakin on koulupoikamaista energiaa. Reppu selässä ja lippis väärinpäin päässä lavalle saapunut Whit hauskuutti yleisöä rennoin välispiikein ja usutti huutokisaan. Porukka lähti innolla mukaan leikkiin. Biiseistä kuultiin ysärisuosikkeja, kuten Neighbor, Cats in the Cradle ja Everything About You, mutta myös uudempia hienouksia, kuten kappale No One Survives. Keikan lopulla saatiin yllättäjä lavalle: Mike Monroe ja Whit vetivät yhdessä AC/DC:n kappaleen Dirty Deeds Done Dirt Cheap ja saivat yleisön liekkeihin.

MANIC STREET PREACHERS sopi kuin mittatilaustyönä lauantain kuulaaseen illansuuhun. Keikan avasi komeasti kappale Motorcycle Emptiness. Takavuosien suosikin hitit tuntuivat kuitenkin kajahtelevan pikemminkin taustamusiikkina, ja jotain jäi tavoittamatta, kun screeneiltä ei päässyt seuraamaan bändin puuhia lavalla vaan enimmäkseen nähtiin typografista visuosastoa. Reilut 20 vuotta sitten fiilis bändin keikalla Ruisrockissa oli muistoissamme euforinen, mutta onpa tuosta jo melkoinen tovi…

Uusia ihastuksia ja iloisia yllätyksiä

H.E.A.T. ei ole varsinaisesti uusi bändi vaan perustettu jo vuonna 2007. Post-kasarirockista voi kuitenkin puhua, ja vaikka laulaja Kenny Leckremolla kuulemma oli flunssa, sai bändi yleisössä hyvän starttifiiliksen torstaina käyntiin. Somessa tukkajumalana tunnettu rumpali Don Crash mäiski parastaan.

Seuraava esiintyjä MOON SHOT jyristeli sisälavalla kuin olisi isommallakin stadionilla – laulaja Ville Maljan ja muidenkin energia meni katosta läpi! Kiva olisikin nähdä tämä bändi vaikkapa stadionilla, asenne nimittäin on kohdillaan ja jopa yli. Biiseissä on vahvaa hittiainesta, kuten esimerkiksi kappaleissa Big Bang, Agony Walk ja Blackened Spiral, jotka saivat yleisön villeiksi, ja Yes!-biisin kertosäkeessä yhtye päätti testata, mistä kohdin innokasta yleisöä biisin nimi kajahti voimallisimmin. Children of Bodomista, Disco Ensemblestä ja Lapkosta tutuista muusikoista koostuva bändi on julkaissut vasta kaksi albumia, joten toivoa sopii, että tulevaisuudessa siintää – se stadion! Yes!

Lauantainen JINJER hurmasi yleisönsä ja vielä sivulliset kaupan päälle. Ukrainalainen metalcore-yhtye oli tiukassa kunnossa, ja Tetjana Šmailjukin upea ääni vakuutti. Nähdään pian Suomessa taas!

Ruotsalainen DEAD BY APRIL oli energinen takoja, saksalainen GHØSTKID taas visuaalinen ja vimmainen. Molemmat metalcore-yhtyeet esiintyivät omien päiviensä (pe ja la) ensimmäisten joukossa ja lämmittivät yleisön festaritunnelmaan. Ghøstkidin basisti intoutui menemään moshpitin keskelle soittamaan, ja sekös sai yleisön ilahtumaan.

BATTLE BEAST oli Tripsterin mieleen jo toissa kesän Kuopiorockissa, ja energinen, mahtipontinen ja vastustamaton perjantain meininki tempaisi taas heti mukaansa. Pyrotekniikkaa ja tiukkaa soitantaa! Noora Louhimon huima ääni viritteli kylmiä väreitä selkäpiihin. HEALTH sisätiloissa sai ihmiset tanssimaan lauantai-illan huumassa, ja bändiä edeltävä deathcore-mättöryhmä IMMORTAL DISFIGUREMENT rääkyi lahjakkaasti koko Gatoraden täydeltä.

Parhaista parhaimmat

STAM1NA lopetti aloitustorstain juuri niin napakasti kuin sen kuuluikin. Välittömästi avausbiisi Lääkkeen ensitahdeista käyntiin räjähti vimmainen moshpit, jonka pyörteisiin paikallaan pahaa-aavistamattomasti pönöttävä Tripsterin edustus meinasi jäädä. Pitti pyöri, tukat pyörivät ja sankoin joukoin paikalle keräytynyt yleisö rakasti. Suomi-metallin kirkkaimpaan tähdistöön kuuluva Stam1na on äärettömän kovan livebändin maineessa, ja lupaukset lunastettiin tälläkin kertaa. Erityisesti Muistipalatsi tärähti täysillä. Sähköistävän energinen keikka!

Perjantai-illan puolestaan päättänyt CEMETERY SKYLINE on tämän kesän uusi valovoimainen festaritulokas, josta povataan melodisen ja jopa lovemetallisen goottirockin isoa nimeä. Isoja nimiä bändissä vaikuttaakin: mukana ovat Ruotsin edustajina laulaja Mikael Stanne (Dark Tranquillity, Halo Effect) ja basisti Viktor Brandt (Dimmu Borgir) sekä suomalaisosastolla kosketinsoittaja Santeri Kallio (Amorphis), kitaristi Markus Vanhala (Insomnium) ja rumpali Vesa Ranta (Sentenced). Antaumuksella synkistelevä ja samalla leveästi hymyilevä bändi tuntui nauttivan olostaan, ja yleisö koukuttui välittömästi.

Yhtyeellä on vasta yhden albumin verran biisejä, joten levyllinen kuultiin kokonaisuudessaan. Erityisen hienoja hämärtyvässä kesäillassa olivat kappaleet In Darkness ja Violent Storm. Keveänä keikkalisänä bändi esitti tuttuun tapaan Roy Orbison / Cyndi Lauper -coverin I Drove All Night, joka svengasi kutsuvan groovesti.

MUSE ansaitsisi kokonaan oman lukunsa, sen verran auringonlaskun värjäämiin taivaisiin saakka tämä päätöspäivä lauantain pääesiintyjän keikka kohosi. Supermassive! Ehdottomasti Rockfestin ykkösvoittajan pallille noussut brittilegenda oli kovassa iskussa, yleisö täysillä mukana, lavashow digitaalisine tehosteineen näyttävä ja bändin energia tarttuvan sähköinen. Paukkuja ei todellakaan säästelty, ja nokkamies Matt Bellamy kirmaili lavalla miltei hengästyttävään tahtiin.

Muse tunnetaan näyttävistä keikoistaan, ja spektaakkelin se festariyleisölle totisesti tarjoili. Keikan täräytti rytinällä käyntiin bändin uusin biisi Unravelling, joka sai edellisenä päivänä ensiesityksensä Kulttuuritalolla jo ennen single-julkaisua, ja pääsimme maistamaan Musen metallisempaa puolta. Kyllä kiitos, tämä maistuu! Otteeseensa herkeämättä kietovalla keikalla kuultiin tähtitieteellisiin sfääreihin kipuava hittikavalkadi. Keikan päättäneen upean Knights of Cydonia -järkäleen myötä takki oli niin tyhjä, ettei auttanut kuin kiittää kauniisti ja poistua prosessoimaan koettua.

Kuriositeetit ja oheisohjelmat

Vaikka TILL LINDEMANN on eittämättä listattavissa myös nostalgiapaukkuihin, läimäisemme hänet kuriositeettilistalle. Kohuartistin kiinnittäminen festareille tuntui herättävän yleisössä niin ihmetystä, pahennusta kuin ihastustakin. Yritimme antaa tälle show’lle, joka muun muassa heijasteli ehtaa pornoa screeneille ja kosiskeli sokeerausefekteillä, tilaisuuden viihdyttää, mutta totesimme pian, ettei irvokkaasta kavalkadista tällä erää saa revittyä edes viihdearvoa – musiikillistakaan vaikuttumista ei tapahtunut. Keikkakokemuksen kiteytti intohimoinen fani, joka julisti meille ja muulle nihkeäksi jäävälle väelle ympärillään: ”Painukaa v***uun, ellei miellytä”. Tämä selvä, painuimme etsimään parempaa meininkiä. Mutta: tykkääjät tykätköön.

Oheisohjelmanumeroihin kuului maailmanpyörän ohella vielä hurjempi ilmakokemus: benjihyppy, jonka suorittajia Muse-tyypitkin somessaan ihastelivat jälkeenpäin. Oman elämänsä realitytähdet saivat otattaa itsestään Temptation Island -mainoskuvan Ruudun pisteellä.

Käsityöläisten Uuden Muotoilun Keidas festivaalin laidalla olisi voinut olla laajempikin, mutta tarjolla oli esimerkiksi korupaja, muotokuvapiirrustusta, laukkusuunnittelua ja kasvomaalauksia. Radio Rockin kylässä sai valikoidulta setiltä yhtyeitä nimmareita, ja lisäksi muun muassa onnenpyörä, tankotanssi-workshop, rockvisat ja bingo viihdyttivät. Alueella oli myös kirkon tarjoama rauhoittumispiste.

Sananen festivaalin järjestelyistä

Loistavat! Erityiset kehut saa sujuva bussijärjestely, jonka ansiosta paluu Turun ytimeen oli ripeää ja suorastaan mukavaa. Liput maksettiin bussiportilla, ja sopivan pituinen kävelymatka busseille auttoi muodostamaan jonon kuin automaattisesti. Busseja oli riittävästi. Jos palvelua haluttaisiin vielä parantaa, voisi lisänä olla kuulutukset sopivia pysäkkejä ennen. Taxidatan taksit kuljettivat mukavuudenhaluiset festarivieraat suoraan sisääntuloportin viereen kiinteään 20 euron hintaan, ja sovelluksen kautta taksin sai helposti ja nopeasti.

Porteilta pääsi rivakasti sisään, ja lavalta toiselle liikkuminen oli mutkatonta. Vessoihin ei muodostunut mahdottomia jonoja, ja sumppupaikoista vain Gatorade Centerin sisähallin ovella oli ajoittain tungosta. VIP-vieraat arvostivat sitä, että VIP-alueita oli peräti kolme erillistä, joten useammalle lavalle oli näkyvyyttä ja sadesuojaa, jos jälkimmäistä olisi kaivannut. Mutta eipä kaivattu ei! Klubimaisempaa tunnelmaa – ja sateen sijaan suojaa auringolta – pääsi hakemaan Gatorade Centerin tummanpuhuvasta sisätilasta.

Ruokakojuissa tarjoiltiin enimmäkseen rasvaisempaa burgeri-, hodari- ja ranskisosastoa, joten muutama terveellisempi koju olisi kenties tehnyt kauppansa. Erityiskiitos “VEGAN LOADED POTUI” -annoksesta Food Truck Companylle, nam!

—

Kaikkensa antanut, väsynyt mutta oikein onnellinen Tripsterin edustajisto oli festareiden päättyessä sitä mieltä, että saimme Rockfestistä kaiken mitä toivoa voi! Oli hyvä suunnata Kakolaan kauan kaivatuille unille – ja ensi vuonna saavumme takuulla uudestaan! Onneksi tiedossa jo on, että tapahtuma järjestetään samalla toimivalla alueella, joten ei kun ohjelmajulkistuksia odottelemaan. Vuoden 2026 Rockfestin liput tulevat myyntiin syksyllä.

Tripsteri X Turku

Tänä kesänä vinkkaamme Turusta nämä viisi must-kohdetta:

1. Aikamatka 20360. Tilataideteos täyttää Runosmäen entisen kirjaston ja nuorisotalon tyhjilleen jääneen tilan taiteella lattiasta kattoon. Teos koostuu installaatioista, seinämaalauksista, veistoksista, ääniteoksista ja sanataiteesta. Lähes kokonaan kierrätysmateriaaleista toteutettu teos rakennettiin vuoden 2024 aikana noin 300 vapaaehtoisen tekijän voimin yhteisötaiteilijoiden Pia ja Sophia Bartschin johdolla. Esillä 28.8.2025 saakka. Piiparinpolku 13, maksuton.
2. Gunnel Wåhlstrandin näyttely, Turun taidemuseo. Eräs Ruotsin merkittävimmistä nykytaiteilijoista tunnetaan suurikokoisista mustemaalauksistaan, jotka kuvaavat muistoja, ihmisiä ja luontoa valokuvantarkasti ja runollisella herkkyydellä. Taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa esittelee teoksia koko hänen uransa varrelta vuosilta 2002–2023. Näyttely on esillä 14.9. saakka.
3. Luostarin Välikatu. Historiallinen Luostarin Välikatu Aboa Vetuksen ja Vanhan Suurtorin välillä on kaupungin kesäkuhinan keskipiste. Laadun takaavat useampi erilainen ravintola: Pienpanimo KBC:n kesäravintola, lähiruokaan panostava Sommar Bistro & Terrace, Rica Barin Minikapakka sekä Tipsy Toast, joka tarjoilee muun muassa voileipiä ja salaatteja. Lisäksi Santa’s Ice Cream anniskelee jätskiä, vohveleita ja alkoholipirtelöä!
4. Kakolanmäki: Kakola Brewing, Hotelli Kakola. Kesäpäivän kunkku on Kakola! Hotelli Kakola on elämyksellinen vaihtoehto etenkin, jos olet jo kokenut Turun perushotellit. Vankilahistoria yhdistettynä kiinnostavaan sijaintiin, upeaan palveluun, tyylikkääseen teeman mukaiseen sisustukseen, ihanaan aamupalaan ja lähellä sijaitsevaan maukkaaseen panimobaariin (ja kylpylään!) tarjoavat aidosti erilaisen kokemuksen. Kakola Brewingillä on myös terassi, ja nälkäisten kannattaa maistaa paikan herkullista pizzaa.
5. Ravintola Komppeli, Puistokatu 3. Kiva ja tunnelmallinen pikkukuppila, jossa on hauska sisustus, terassi, hyviä drinkkejä ja maittava vegaaninen leike (lihaakin löytyy). Limoncello Spritzille pojot!

Kiitos, Turku ja Rockfest 2025!

Teksti: Siru Valleala & Iina Tikanoja ©Tripsteri

Pääkuva: Niki Soukkio / Rockfest