QSTOCK 2024: HELTEEN HELLIMÄ, SATEEN SYLEILEMÄ

Pääkuva. Kuva Itu Torvinen.

Oulun kesään perinteisesti kuuluva Qstock juhlittiin Kuusisaaren ja Raatin alueella kauniin jokisuiston
keskellä 26. – 27.7.2024. Peräti yhdettätoista kertaa loppuunmyyty musiikin, rauhan ja rakkauden
ilosanomaa julistava festivaali keräsi yhteensä 40 000 kävijää kahden päivän aikana. Tarjolla oli runsas ja
monipuolinen kattaus sekä esiintyjiä että musiikin eri genrejä laidasta laitaan. Sään haltijat halusivat
helliä, mutta myös haastaa juhlakansan. Lähes kengänpohjat sulattava helle taipui ajoittain ukkosen ja
sateen tieltä. Eräs ohimennen kuultu kommentti osuu naulan kantaan: mutta tämähän on sitä Suomen
kesää parhaimmillaan.

KUKKASEPPELEITÄ JA COCKTAILEJA

Alueen kokoonpano oli tänä vuonna festarivaeltajan unelma. Se oli kuin siirtymistä tunnelmasta ja
tarinasta toiseen, mutta vaati myös valppautta ja luovimisen jaloa taitoa suuren ihmismäärän vuoksi.
Esiintymislavat olivat toimivia ja visuaalisesti näyttäviä. Maininnan arvoinen on erityisesti hiekkarannalle
sijoitettu Rytmiranta. Se keräsi myös valloittavan, veden päällä viihtyvän yleisön, joka oli saapunut
paikalle fiilistelemään veneillä ja SUP-laudoilla. Toinen huomion ansainnut elementti on varsinaisen
festivaalialueen ulkopuolelle pystytetty Oulu2026 -lava. Se tarjosi kaikille avoimen, esteettömän ja
maksuttoman mahdollisuuden nauttia musiikista ja juhlatunnelmasta. VIP-alueeseen oli epäilemättä
uhrattu paljon työtunteja. Siellä saatiin viettää laatuaikaa huolella sisustetussa, tunnelmallisessa miljöössä.
Lähes koko takaseinän kattava baaritiski, kukilla somistetut rakenteet, antiikkinojatuolit ja seinille
ripustetut taulut tekivät kokonaisuudesta varsin omaleimaisen. Ja entä sitten Australia -teemainen lounge?
Mitä muuta voisi lipustaan hieman enemmän maksanut toivoa!

Kukkia ja rakkautta. Kuva Itu Torvinen.

Mutta eihän festari ole mikään festari ilman aistinautintoja hivelevää ruokaa ja juomaa! Perinteisen tuhdit
sekä täyttävät pitsat, kebabit, makkaraperunat ja burgerit hallitsivat valikoimaa, mutta löytyipä joukosta
myös puhtaasti vegaaninen, aasialaisia makuja tarjoava vaihtoehto. Juomistakaan ei tietenkään ollut pulaa.

Perinteisen oluen lisäksi löytyi mm. cocktaileja ja viiniä. Jos budjetti sattui olemaan hieman pienempi, K-
kaupan kompakti kioskikoju tarjosi virvokkeita, pientä syötävää ja niitä tärkeimpiä käytännön tarvikkeita.

Juomien eksotiikkaa. Kuva Roosa-Maria Kauppila.

HIKEÄ JA HAIKEAA TUNNELMOINTIA

Festivaalin avauspäivä perjantai käynnistyi paahtavan auringon alla ja helle haudutteli antaumuksella
paikalle saapunutta juhlakansaa. Päälavan valtasi ensimmäisenä Gasellit, jonka bensa-asemaeksotiikka ei
jättänyt yleisöä kylmäksi. Vaikka tunnelma ei ollut vielä aivan katossa, ihmiset innostuivat yhteisrappiin,
ja tanssijalkakin vipatti sopivasti. Mokoma taas tarjoili annoksen vakuuttavaa sekä syvällistä metallia
liehuvien hiusten ja partojen saattelemana. Ei ole kauniimpaa kuin olla ihmiselle toinen ihminen, julisti
tämä raskaamman setin kuumaan iltapäivään tarjonnut kokoonpano. Anna Puun timanttinen
lavarekvisiitta hiveli silmää, ja tutut hittikappaleet soivat lumoavasti pilvien kerääntyessä taivaalle. Lauri
Tähkä puolestaan sai mielet haikeaksi esiintyessään viimeistä kertaa Qstockin lavalla. Niin nuoret kuin
vanhemmankin sukupolven edustajat tunnelmoivat innostuneena laulaen ja tanssien. Sannin energinen
show villitsi erityisesti nuoremmat festarikävijät, ja kestosuosikki Haloo Helsinki veti omasta puolestaan
tyylikkään sekä taatusti viihdyttävän setin auringon painuessa hiljalleen kohti taivaanrantaa. Tummempia
sävyjä tarjoili Sirkusteltan hämärässä jäähyväiskiertueella oleva Maj Karma, joka keräsi uskolliset fanit
fiilistelemään vielä viimeisen kerran. Kaunis kesäilta loi upeat puitteet myös Amaranthen voimalliselle,
karismaa ja tukkametrejä uhkuvalle setille, kun taas Samuli Putro tunnelmoi lempeän valkoisessa
asussaan elämänmakuisten hittikappaleidensa äärellä. Päivän näyttävästä päätöksestä vastasi ruotsalainen
poptähti Zara Larsson, jonka tarttuvat elektrobiitit saivat rytmin kiertämään vartaloissa.

RAKKAUTTA JA NOSTALGIAA

Timanttinen Anna Puu. Kuva Iina Tauriainen.

Lauantai, festivaalin toinen päivä, toi tullessaan helteen uskollisen seuralaisen, ukkosen, joka synkensi
taivaan ja väläytteli pitkiä salamalankoja horisontissa. Abreu avasi hanat näyttävästi päälavalla
punapukuisine taustatanssijoineen. Loppumetreillä taivas tarjosi vastineensa ja sadetakkimeri muodostui
nopeasti yleisön joukossa. Myöhemmin, teltan tunnelmallisessa hämärässä sijaitsevalla Koomalavalla,
metalliyhtye Ikinä yllätti positiivisesti tukkaa pyörittävine naissolisteineen, kun taas Etta uhkui toisaalla
häpeämätöntä ämmäenergiaa. Yksi odotetuimmista esiintyjistä oli tietenkin sympaattinen Kuumaa, jonka
solisti Johannes Brotherus flirttaili suloisen viattomasti yleisön kanssa sulattaen paatuneimmankin
kuuntelijan sydämen. Setti sisälsi myös vierailevia tähtiä: suursuosioon ampaisseen Blind Channelin Joel
Hokka ja Niko Moilanen pistäytyivät tuomassa rouheampaa karismaa lavalle. Ei siis mikään ihme, että
sade luovutti ja aurinko palasi kuumin sätein juhlijoiden ylle.

Seuraavaksi päälavan valloitti hurmaava Vesterinen Yhtyeineen, joka loi herkän ja koskettavan
tunnelman kesäiseen iltapäivän hetkeen saaden yleisön keinumaan ja fiilistelemään sävelien virrassa. Illan
ehtiessä saaren ylle, valon kypsyessä ja varjojen syventyessä, saatiin kokea aitoa ja syväluotaavaa
nostalgiaa Don Huonojen noustessa Samsung-lavalle, tarjoten upean setin niitä ikimuistoisimpia
kappaleita. Solisti Kalle Ahola tulkitsi sellaiset hitit kuin Kissaihmiset sekä Hyvää yötä ja huomenta kuin
kolmea vuosikymmentä ei olisi väliin kasvanutkaan. Kun Jenni Vartiainen aloitti shownsa päälavalla
verenpunaisessa asukokonaisuudessaan, taivas lavan takana oli jo dramaattisen mustanpuhuva. Oulun
omien poikien eli Blind Channelin räjäyttäessä näyttävän osuutensa käyntiin Samsung-lavalla, ukkonen
oli jo suorittanut sodanjulistuksensa antaen juuri sopivaa taustatukea raskaille ja rouheille biiteille. Kun
lavalta kävi käsky kyyristyä, yleisö totteli epäröimättä kertakäyttösadetakkiensa suojissa, välittämättä
ympärillä ajoittain välähtelevien salamoiden leikistä. Ja kun hameenhelmat auttamatta jo laahasivat
läpimärkinä maata, päälavalla käynnistyi koko kaksipäiväisen festivaalin huipentava, maaginen
spektaakkeli, kun The Prodigy pani koko sielunsa peliin huikeiden laservalojen ulottuessa kauas yleisön
ylle. Mitään säästelemättä tämä konemusiikin taiturimainen ryhmä innosti ihmiset tanssimaan vielä
viimeisen kerran. Kun show oli päättynyt, saatiin haikeasti hämärtyneessä kesäilllassa ihailla myös
ilotulitusten loistoa. Se oli kuin epilogi tälle huikealle karnevaalille, jonka kaiut jäävät sykkimään
ihmisten sydämiin pitkäksi aikaa.

KUVA 5. The Prodigy. Kuva Toni Eskelinen.

Kiitos Qstock, sinä musiikin ja rakkauden juhla! Viimeistään nyt sielussa asuu ripaus kukkaislasta, joka tanssii paljain jaloin rantahiekalla.

© Anni Malo