Firenze: Jasmiinin tuoksua ja pääskysiä

Tripsterin Firenzen-toimittajana aloittaa Susanna Muuronen, joka katselee kaupungin menoa Oltrarnon suunnalta. Susannan terveisten myötä lennähdämme tuokioksi jasmiinintuoksuiseen italialaistunnelmaan! Firenze on valmis kesään – ja toivottaa lämpimästi tervetulleiksi myös matkailijat. Benvenuta estate!

Jasmiini tuoksuu vienosti kaikkialla näin alkukesästä. Sen tuoksu on heleän makea ja saa hymyilemään. Täällä jasmiini on väriltään valkoinen ja nimeltään ”gelsomino”. Hetken jo ajattelin, että ai, se onkin jokin toinen kukka, mutta kyllä se sittenkin on jasmiini, vaikkei suomalaisen korvaan siltä kuulostakaan. Itse miellän kukan keltaiseksi, mutta Firenzessä kukkii valkoinen, köynnös- tai suorastaan pensasmainen jasmiinilajike. Oliskohan kiinanjasmiini nimeltään?

Tähän aikaan vuodesta myös pääskyset lentelevät pirteinä paikasta toiseen. Iltasella on hauska seurata niiden vilkasta lentoa kattojen yllä. Ne näyttävät olevan varsin seurallisia, ja siellä missä on yksi, on myös monta kaveria. Vaikka tämän linnun ääni on aika kimeä, on siinä jokin pehmeä sävy, eikä se ärsytä, vaan pikemminkin saa hetkeksi pysähtymään, katsomaan ylös taivaalle tai katujen välissä kattojen yläpuolelle.

Jasmiinin tuoksua Firenzessä. Kuva: Susanna Muuronen
Jasmiinin tuoksua Firenzessä. Kuva: Susanna Muuronen

Linnut ovat täällä muutenkin varsin puheliaita, oikeita suupaltteja. Näillä tyypeillä on paljon enemmän kerrottavaa kuin suomalaisilla serkuillaan. No, ovat nekin italialaisia. Kotikatuni toisella puolella on pieni puistoalue. Läpi talven sieltä kuului iloinen keskustelu, kun eri lintulajit kujertelivat juttujaan. Nyt kesän alettua jutustelu on kehittynyt varsin moniääniseksi. Laulantaa, tsirputusta ja kurluttelua on ilo jäädä kuuntelemaan – näillä linnuilla on TOSI paljon kerrottavaa.

Jos kaipaa ilmaista hyvän mielen tuojaa, on paras parkkeerata lähelle italialaispuistoa. Vain pysähtyä ja antautua hetkeksi kuuntelemaan moniäänistä laulantaa. Ei tietenkään haittaa, jos samalla voi ihailla paikallisia näkymiä ja unelmoida seuraten pilvimuodostelmia.

Arno-joki saa varrelleen kesäkeitaita

Firenze on hiljalleen valmistautunut kesään. Vaikkei tämä varsinaisesti rantakaupunki olekaan, on Arno-joen rannalle nyt rakennettu ylellisen näköinen keidas aurinkopeteineen ja -varjoineen. Joen toisella puolen on kuubalaistyylinen ulkoilma-alue baareineen.

Auringonottoa varten ei siis tarvitse lähteä merenrantaan, vaan jo keskustan alueella voi heittäytyä nauttimaan pehmeän lämpimästä, suorastaan kuumasta ilmasta. Saa olla tarkkana, ettei paahda itseään liikaa, ja on hyvä vetäytyä paikoitellen varjoon huilimaan. Itse käyttäydyn edelleen varsin auringonnälkäisesti. On helppo arvata, että olen jostain muualta, sillä istun vielä suorassa auringonpaahteessa, jokainen solu auringon lämpöä imien, kun muut ovat jo viisaasti vetäytyneet varjon puolelle.

Joen uomaa vielä hieman eteenpäin mentäessä löytyy muutamia muitakin iltaoleskelupaikkoja, joista La Toraia sul Lungarno del Tempiota kävin jo testaamassa. Kiva rento fiilis, lasillinen tai kaksi ja kyytipojaksi ah, niin herkullista pizzaa!

Kesä, onko ihanampaa aikaa!

Firenze-blogia luvassa pian lisää!

Susanna Muuronen

Susanna Muuronen on helsinkiläinen graafinen suunnittelija, visualisti ja luova käsillä tekijä, joka etsii paikkaansa Italian auringon alla. Firenzen ruusutarha on paras paikka unelmointiin, ja Arno-joen monisävyiset ja vaihtelevat virtaukset saavat aina hetkeksi pysähtymään.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *