Berliini
Tripsteri-blogi
Tripstereiden paikallisvinkit
Berliini
Tripsteri-blogi
Tripstereiden paikallisvinkit
Trendikkäiden artesaanioluiden, luonnonviinien, negroni-drinkkien ja cold brew -kahvien lisäksi Berliinissä on juomaklassikoita, jotka kuuluvat kaupunkiin kuin pilli suuhun.
Berliinissä voi valita monista erikoisista virvoitusjuomista kuten vaikka Fritz-Colan meloni- tai omena-kirsikkalimpparit sekä vähemmän makeat Bionade-luomulimut. Erikoisin on silti berliiniläisen kemistin, Ludwig Scholvien, pojalleen 1900-luvun alussa kehittämä olutkorvike, Fassbrause: mallasuutteella maustettu kevyt omena- ja maustelimppari. Uudestaan muotiin tullutta juomaa löytyy nykyään esimerkiksi Veltinsin ja Krombacherin kaltaisten isojen valmistajien valikoimista. Tunnetuin on silti Rixdorfer Fassbrause -merkkinen limppari, joka tehdään alkuperäisen reseptin mukaan. Ravintolan juomalistalla “Gespritztes” tarkoittaa, että fassbrauseen sekoitetaan olutta.
Kindl-panimon Berliner Weisse on vehnäpohjainen ja vähäalkoholinen olut, joka usein tarjoillaan lorauksella punaista vadelma- tai vihreää waldmeister-makusiirappia eli mit Schuss. Pullosta tulevat valmisversiot eivät ole yhtä hyviä kuin ravintoloiden itse sekoittamat juomat. Sour-oluet ovat arvailujen mukaan seuraava suuri olut-trendi, mutta laadukkaampaan hapanolueen, kuten vaikka paikallisen Brlon tai Berliner Bergin versioon ei tarvitse lisätä makeaa siirappia peittämään makua.
Saksassa tykätään sekoitella eri juomia keskenään. Oikeastaan mistä tahansa ei-kuplivasta juomasta tulee “schorle”, kun sekaan kaadetaan kuplivaa vettä. Klassikot ovat ehdottomasti alkoholiton Apfelschorle eli kupliva omenamehu tai kevennetty valkoviini eli Weissweinschorle. Aasialaisessa ravintolassa voi tilata vaikka mangoschorlen!
Alkukirjan-nimiyhdistelmät ovat saksalaisten lempilapsia. KiBa on tietenkin kirsikka- ja banaaninektarien yhdistelmä, jotka lasiin kaadettaessa saavat aikaan jännän marmori-efektin.
Berliinissä kansainvälisten energiajuomien sijasta valitaan yerba-teestä saatavalla matella maustettu Club-Mate. Mate-limuja on kymmeniä, mutta kulttibrändiksi noussut saksalainen Club-Mate on se, joka on kaikkialla läsnä, niin toimistoilla kuin baareissakin. Kofeiinia siinä on 20 mg per 100ml. Club-Mate vodkalla on klubilla todella kätevä: puolen litran pullossa on kierrekorkki ja tanssi sujuu pullo kädessä! Ensikertalainen hämmentyy, kun baarimikko ojentaa pullon tiskin yli lisäämättä siihen tilattua vodkaa – asiakkaan odotetaan ottavan pullosta pitkän huikan, joka tekee tilaa vodkalle. Antelias baarimikko kaataa tilalle niin paljon vodkaa kuin pulloon vain mahtuu. Maku vaatii monen mielestä totuttelua.
Mahtavan hellejuoman saa, kun sekoittaa sitruunalimpparia ja olutta. Radlerissa suhde on yleensä kaksi osaa olutta, yksi osa limua. Pohjoissaksalainen termi tälle olutjuomalle on periaatteessa “Alsterwasser”, vaikka Berliinissä “Radler” tuntuu yleisemmältä. Joskus olueen tarjotaan sekaan myös appelsiinilimpparia tai kolaa.
Hampurin St.Pauli-kaupunginosassa 1980-luvun lopulla keksitty Meksikaner-shotti on kuin tulinen, minikokoinen Bloody Mary -drinkki. Se on Berliinissä supersuosittu: sitä saa lähes jokaisesta baarista ja klubista, hienostopaikoista harvemmin. Esivalmistettun juomasekoituksen perusreseptissä käytetään tyypillisesti viljapohjaista viinaa (Korn) tai vodkaa, joskus jopa tequilaa, sekä tomaattimehua, chilillä maustettua meksikolaista sangrita-hedelmämehua, tabascoa, suolaa ja pippuria. Shotti ei ole kovin alkoholipitoinen ja suola sekä tomaattimehu vaikuttavat yleensä illanviettoon virkistävästi.
Muovisessa purkissa myytävää piimäisää, suolaista Ayran-jogurttijuomaa saa oikeastaan jokaisesta döner-kioskista ja -ravintolasta. Suosittu 7gün-merkki on kotoisin Berliinistä.
Iso vähävaahtoinen maitokahvi eli Milchkaffee, on erityisen suosittu aamupalan yhteydessä. Kahvin ja maidon suhde on puolet ja puolet. Saksassa on vähän huvittavaa tilata maitoisa latte-kahvi – “latte” tarkoittaa erektiota – joten Milchkaffee on turvallisempi valinta!
© Erica Löfman