Rooma – Puistot ja näköalapaikat

Rooma on vihreimpiä ja vehreimpiä pääkaupunkeja, mitä on vaikea uskoa, jos kulkee vain historiallisen keskustan kivisessä ytimessä. Kuitenkin keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitsee monta suurta puistoa. Puistot ja näköalapaikat tarjoavat rauhoittavia rentoutumissopukoita keskustan turistihälinän ja liikennemelun keskeltä.

Villat eli huvilat puutarhoineen olivat renessanssista lähtien rikkaiden statussymboleita Italiassa. Monet vanhojen aatelissukujen omistamat huvilat puutarhoineen ovat tätä nykyä Rooman kaupungin omistuksessa ja siten yleisölle avoimia.

Gianicolo

Gianicolon (Janiculum) kukkula on osa Trasteveren kaupunginosaa, mutta se erottuu omana kokonaisuutenaan korkealla Trasteveren kattojen yllä.

Kukkula on toiminut aikanaan kaupungin luonnollisena suojavallina. Viimeksi sillä käytiin taistelua vuonna 1849 kun Giuseppe Garibaldi joukkoineen ratsasti puolustamaan tasavaltaa. Tuolloin moni nuori taistelija sai surmansa, joukossa myös vain 21-vuotias Italian kansallislaulun kirjoittaja Goffredo Mameli.

Nykyään Gianicolo on suosittu näköalapaikka, ja sen laella on muutama koju, joista voi ostaa paninoja ja jäätelöä. Iltaisin nuoret rakastavaiset ajavat tänne motorinoillaan nauttimaan Rooman iltavalaistuksesta ja toisistaan.

Kukkulalle pääsee nousemaan joko Vatikaanin puolelta tai Trasteveresta.

Noustessa Vatikaanin puolelta ensimmäisenä tulee vastaan Faro del Gianicolon majakka, joka oli Argentiinan lahja Rooman kaupungille vuonna 1911.

Kuljettaessa kukkulan laella pitkin Passeggiata del Gianicoloa voi ihailla Rooman keskustaa lintuperspektiivistä. Kun päätä kääntää, näkee kapean pitkulaisen kukkulan toisella puolella toisen, vehreämmän kukkulan – kuin maaseutua katselisi. Se on Villa Doria Pamphilin puisto.

Gianicolon ja Tiber-joen välissä alhaalla kulkee Via della Lungara, jonka varrella ovat Villa Farnesina ja Palazzo Corsini taideaarteineen.

ANITA GARIBALDIN RATSASTAJAPATSAS

Hevonen korskuu etukaviot korkealla ilmassa, kun Anita Garibaldi pitelee vastasyntynyttä vauvaansa vasemmalla käsivarrellaan ja oikeassa kädessään hän puristaa pitkäpiippuista revolveria kohti taivasta. Giuseppe Garibaldin brasilialaisen vaimon Anitan pronssinen ratsastajapatsas on Villa Lanten kohdalla tien toisella puolella pienellä aukealla. Anita on patsaansa ansainnut, sillä hän taisteli miehensä rinnalla lukuisissa vapaustaisteluissa Etelä-Amerikassa ja Italiassa.

Patsas kuvaa hetkeä, jolloin Anita pakeni imperialisteja vastasyntyneen esikoispoikansa kanssa Brasiliassa ja piileskeli sen jälkeen neljä päivää sademetsässä. Onneksi Garibaldi löysi heidät, ja kaksi vuotta myöhemmin pari avioitui. Anita seurasi miestään Italiaan ja taisteli tämän rinnalla Gianicololla. He hävisivät paavia tukeville ranskalaisille, ja he joutuivat pakenemaan. Anita odotti parin viidettä lasta, kun heidät saatiin kiinni. Hän kuoli sairauteen pian kiinnioton jälkeen Ravennassa.

Anita eli Ana Maria de Jesus Ribeiro da Silva (1821 – 1849) on ilmeisesti Pariisin Jeanne d’Arcin ohella ainoa nainen, joka on saanut muistomerkikseen ratsastajapatsaan. Patsaan jalustassa on vaikuttava reliefi Anitasta sodassa. Hänet on haudattu muistomerkin alle.

Piazzale Anita Garibaldi (Trastevere)

GIUSEPPE GARIBALDIN RATSASTAJAPATSAS

Garibaldi (1807 – 1882) oli aikansa tunnetuimpia sotureita ja ehkä ensimmäinen kansainvälinen vallankumoussankari. Italiassa hän on joka tapauksessa kansallissankarin maineessa.

Laajan aukean Piazzale Giuseppe Garibaldin keskellä seisovan suuren patsaan jalustassa lukee: Roma o morte, “Rooma tai kuolema”. Garibaldi kuitenkin selvisi Gianicolon taistelusta hengissä, toisin kuin hänen vaimonsa Anita – vaikka ei onnistunutkaan Rooman valloittamisessa.

Gianicolon häviön jälkeen Garibaldi ehti osallistua vielä moniin seikkailuihin: hän taisteli muun muassa Preussin-Itävallan sodassa ja Sisiliassa, jossa hän julisti itsensä Sisilian diktaattoriksi vuonna 1860.

Garibaldi yritti marssia Roomaan vielä uudelleen vuonna 1862, mutta hallitus ei ollut hänen puolellaan. Hänet vangittiin, mutta vapautettiin pian huonon terveyden vuoksi. Rooman valtaaminen tapahtui kuin tapahtuikin lopulta 20. syyskuuta 1870 ilman Garibaldia, joka kuoli myöhemmin Capreran saarella vuonna 1882.

Ratsastajapatsas on kesympi kuin vaimon Anitan patsas: säyseän oloisen hevosen korvat ovat söpösti höröllä, ja Garibaldi katselee kaihoisasti kohti rohkeaa Anitaansa.

Piazzale Giuseppe Garibaldi (Trastevere)

FONTANA DELL’ACQUA PAOLA

Mahtava, seinää vasten Fontana di Trevimäisesti nouseva suihkulähde rakennettiin merkitsemään Trajanuksen avaamaa vesijohtoa. Suihkulähde sai nimensä paavi Paavali V:n mukaan, joka otti vesijohdon uudelleen käyttöön vuonna 1612. Suihkulähteen ovat suunnitelleet Giovanni Fontana ja Ponzio. Myöhemmin vuonna 1690 Carlo Fontana muutti vielä vesialtaan muotoa nykyiseen mahtipontiseen asuunsa.

Via Garibaldi (Trastevere)

ORTO BOTANICO

Palazzo Corsinin entinen puutarha on kuulunut vuodesta 1983 Rooman yliopistolle La Sapienzalle, ja toiminut siitä lähtien Rooman kasvitieteellisenä puutarhana, yhtenä Italian suurimmista.

Sisäänpääsy 8€.

Largo Cristina di Svezia 24 (Trastevere)

VILLA LANTE

Suomalaisilla tieteen- ja taiteentekijöillä on näköala aitiopaikalla: Villa Lante sijaitsee Gianicolon itärinteellä, josta avautuva maisema on kaupungin parhaita.

Villan on suunnitellut arkkitehti Giulio Romano, ja se valmistui vuonna 1531.

Renessanssihuvila Villa Lantessa on toiminut vuodesta 1950 Suomen Rooman-instituutti. Suomen valtio osti Villan tuolloin Amos Anderssonin lahjoittamin varoin. Lante-niminen suku omisti Villan pitkään.

Ennen kuin Villa päätyi Suomen valtiolle, sen ehtivät omistaa välissä Pyhän Sydämen luostarin nunnat, jotka vuokrasivat Villaa taiteilijoille ja tutkijoille reilun sadan vuoden ajan. Omistajan vaihtuessa käyttötarkoitus ei siis juuri muuttunut.

Huvilan sisällä on paljon nähtävää, kuten freskoja ja mielenkiintoisia arkkitehtonisia yksityiskohtia, joihin yleisö pääsee tutustumaan arkiaamupäivinä.

Passeggiata del Gianicolo 10 (Trastevere)

Giardino degli Aranci

Appelsiinien puutarha eli Savellon puisto Aventinus-kukkulalla on Rooman kauneimpia puistoja. Puisto on Santa Sabinan luostarin entinen hedelmätarha ja se avattiin yleisölle vuonna 1932.

On elämys kävellä ylös muurien ympäröimään puistoon korkeiden pinjojen varjoon, kulkea Viale Nino Manfrediä kohti näköalapaikkaa ja Pietarinkirkon kupolia, joka näyttää pienenevän lähestyttäessä. Vastapäisellä Gianicolon rinteellä erottuu Villa Lante.

Linnut sirkuttavat, ilma on raikasta ja kevyttä, eikä paikalla ole liikaa turisteja. Jokunen läheisen filosofian laitoksen opiskelija pänttää tenttiin nurmikolla, joka tuoksuu voimakkaasti vastaleikatulta. Appelsiini- ja sitruunapuiden alle voi ojentua nauttimaan rauhasta.

Via di Santa Sabina (Ripa)

Parco degli Acquedotti

Muinaisten roomalaisten akveduktien mukaan nimetty puisto on koiranulkoiluttajien, lenkkeilijöiden ja pyöräilijöiden suosiossa. Puistoon hakeutuvat myös lukutoukat rauhaisaan varjoon puun juurelle.

Parco degli Acquedotti levittäytyy Via Appian ja Via Tuscolanan väliselle alueelle. Akveduktit kohoavat ylväinä halki niittyjen. Puistossa voi törmätä myös laiduntavaan lammaslaumaan.

Maisema on tuttu niille, jotka ovat nähneet Federico Fellinin elokuvan La Dolce Vita. Puistossa on mahdollisuus polkupyörän vuokraukseen: fuoridiruota.com ja gazebike.it

Via Lemonia 256

Parco del Celio

Noin kahden hehtaarin suuruinen hengähdyspaikka lähellä Colosseumia. Puisto on ennen ollut S. Gregorion luostarin puutarha. Korkea muuri erottaa Celion puiston Villa Celimontanan puistosta.

Tänne voi tulla hengähtämään Rooman meluisasta keskustasta oliivipuiden varjoihin. Puisto on auki aamuseitsemästä auringonlaskuun.

Salita di San Gregorio 3

Parco del Colle Oppio

Aivan Colosseumin edessä sijaitseva yhdentoista hehtaarin kokoinen puisto, joka sijaitsee Colle Oppiolla, yhdellä Rooman seitsemästä kukkulasta. Puiston patsaat ja suihkulähteet ovat peräisin fasismin vuosilta 1928-1936. Puiston suunnittelijana toimi arkkitehti Raffaele de Vico.

Colle Oppion maakerrosten alla on arvokkaita antiikkisia raunioita. Siellä tiedetään olevan ainakin Neron Domus Aurean osia sekä Trajanuksen ja Tituksen kylpylöiden rauniot.

Colle Oppiolta on upeat näkymät Colosseumille.

Puistoon pääsee kuudelta eri kadulta. Via delle Terme di Traianon sisäänkäynnin luona on lastenleikkialue.

Puisto on aina auki, mutta iltamyöhään sinne ei kannata mennä ainakaan yksin.

Viale del Monte Oppio, Via delle Terme di Traiano, Via Mecenate, Via Labicana, Via Nicola Salvi, Via delle Terme di Tito

Roseto di Roma

Rooman kaupungin ruusutarha, il Roseto di Roma, korkealla Aventinuksella avaa porttinsa keväisin ruusujen kukinnan alkaessa ja sulkeutuu terälehtien varistessa maahan. Vain vajaan kahden kuukauden ajan rakastavaisilla on tilaisuus kohdata toisensa ikuisen kaupungin ehkä romanttisimmalla paikalla.

Ruusutarha sai alkunsa vuonna 1924 amerikkalaisen kreivittären Mary Sennin lahjoittamista ruusuista, jotka istutettiin aluksi Pinciolle. Nykyinen ruusutarha perustettiin Aventinus-kukkulalle vuonna 1932. Sijainti ei voisi olla parempi.

Ruusutarha levittäytyy Aventinuksen Circo Massimon puoleiselle rinteelle. Täällä voi istua puisella penkillä yli 1100 ruusulajikkeen huumaavassa tuoksussa. Puistossa voi siemailla lempijuomaansa rakkaansa kainalossa ja ihailla Circo Massimon takana kohoavia Palatinuksen jylhiä keisaripalatsien raunioita. Rauniot tuntuvat katsovan takaisin.

Yli 1100 ruusulajiketta, joukossa ikivanhoja lajikkeita jopa 40 miljoonan vuoden takaa ja mitä moderneimpia risteytyksiä eri puolilta maapalloa, tuoksuvat kilpaa. Rooma todistaa olevansa kaupunki kaikille aisteille!

Kaikki puutarhan ruusut on huolellisesti ja huomaavaisesti varustettu nimilapuilla, joten ruusu-ummikkokin osaa tulkita aistimaansa.

Suosittelen ruusutarhaa yhdeksi piknik-osoitteeksi, kun piazzojen ihmisvilinä alkaa väsyttää. Ruusutarha on pakopaikka, se on kuin salainen puutarha.

Ruusutarhassa pidetään myös arvostettu kansainvälinen ruusukilpailu toukokuussa. Se on alan ammattilaisten ja harrastajienkin kalenterissa vuoden tärkeimpiä tapahtumia. Puistoon on vapaa sisäänpääsy.

Via di Valle Murcia 6 (Ripa)

Nettisivu

Villa Ada

Villa Ada on Rooman toiseksi suurin puisto 160 hehtaarillaan. Villa Ada on ollut julkinen puisto vuodesta 1946. Itse huvila alueineen oli alun perin Savoian suvun hallussa.

Puistossa kasvaa sypressejä, pinjoja, kastanjoita ja palmuja. Villa Adassa on niin avaria ruohikkoniittyjä kuin metsikköjäkin, joissa elää kaniineja, oravia, siilejä ja monia eri lintulajeja. Siellä on rullaluistelurata ja lenkkipolku.

Kesäisin Villa Adassa järjestetään ulkoilmakonsertteja ja festivaaleja, joista tunnetuin on Roma Incontra il Mondo.

Via Salaria 265, Via di Ponte Salario, Via di Monte Antenne, Via Panama

Villa Borghese ja Pincio

Villa Borghese on aina vain se suosituin Rooman puistoista. Varmasti siksi, että se on keskeisellä paikalla ja koska se on niin laaja, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin.

Paavi Paolo V:n veljenpoika kardinaali Scipione Borghese suunnitteli Villa Borghesen puiston vuonna 1605. Hän antoi tuoda puistoon Berninin isän Pietron tekemiä veistoksia ja Giovanni Fontanan suihkulähteitä.

Villa Borghese on ympärysmitaltaan noin kuusi kilometriä ja se sulkee sisäänsä museoita (muun muassa kuuluisat Galleria Borghesen ja Villa Giulian), oppilaitoksia, eläintarhan, ratsastuskoulun, amfiteatterin ja tekojärven. Siellä täällä nököttää hallitsijoiden totisia rintakuvia ja uusklassisia temppeleitä ja muurinpätkiä, jotka on yritetty saada näyttämään vanhoilta raunioilta. Esimerkiksi Tempio di Antonino e Faustina on Cristoforo Unterbergerin käsialaa vuodelta 1792, vaikka se näyttääkin aivan antiikin ajan rauniolta. Piazza di Sienalla oleva Fontana dei Cavalli Marini, ”Merihevosten suihkulähde”, on puolestaan 1700-luvulta. Viale della Casina di Raffaellolta löytyy Antonio Aspruccin vuonna 1789 suunnittelema uusklassinen, pyöreä ja piskuinen Tempio di Diana.

Puistossa on paljon kirjailijoiden ja runoilijoiden patsaita. Joukosta löytyvät Byron, Goethe ja Hugo. Gogolin patsaan jalustassa Piazzale Paolina Borghesella lukee: ”Minä kykenen kirjoittamaan Venäjästä vain Roomassa, vain Roomassa Venäjä näyttäytyy minulle kokonaisuudessaan ja valtavuudessaan.” Gogol kirjoitti Roomassa tiettävästi ainakin teoksensa Kuolleet sielut.

Giardino del Lago, ”Tekojärven puisto”, sijaitsee aivan Villa Borghesen puiston keskellä. Antonio ja Mario Aspurcci suunnittelivat järvipuiston englantilaistyyliseksi. Puistossa kasvaa bambua, sypressejä ja banaanipuita. Järven keskellä on neoklassillinen Aescalapiukselle omistettu temppeli, niin ikään 1700-luvulta.

Villa Boghesen puistossa on hyvät opasteet. Puiston korkeiden pinjojen varjossa näkee paljon piknikseurueita ja siellä saattaa viilettää ohi huoliteltua englantia lausuvia nuorukaisia tandem-pyörällä. Siellä täällä tönöttävistä kärryistä voi ostaa kallista vettä ja muita virvokkeita, mutta Villa Borghesenkin vesipisteissä lorisee ilmainen, täysin juomakelpoinen vesi.

Villa Borghese siirtyi Rooman kaupungille vuonna 1903, ja siitä lähtien se on ollut yleisölle avoin.

Puistoon pääsee Via Venetolta Porta Pincianan kautta, Pincio-puutarhasta Piazza di Spagnan yläpuolelta tai prinssi Camillo Borgheselle 1825 rakennetusta Piazzale Flaminion sisäänkäynnistä. Pincion näköalatasanteelta on upeat näkymät yli Rooman.

Villa Celimontana

Varakas herra nimeltään Giacomo Mattei hankki vuonna 1553 itselleen maata Celion kukkulalta viinitilaa varten. Tuolloin Celio oli vielä koskematon ja villisti rehottava mäki Colosseumin eteläpuolella.

Mattei pestasi puutarhaansa suunnittelemaan Jacopo del Ducan, joka oli auttanut Michelangeloa Porta Pian teossa. Del Ducan tehtävänä oli muuttaa tarha ylelliseksi, ajanmukaiseksi edustuspuutarhaksi. Del Ducan jälkeen haastavan projektin vei loppuun Giovanni ja Domenico Fontana, joista jälkimmäinen oli Paavi Sixtus V:n luottoarkkitehti. Hän tekikin monta radikaalia ratkaisua, kuten tuotti puistoon Ramses II:n obeliskin, joka oli ensimmäinen puutarhaan sijoitettu obeliski.

Puutarha oli geometrisen symmetrinen ja siinä oli kolme labyrinttiä, runsaasti patsaita ja suihkulähteitä.

Seuraavien vuosisatojen kuluessa puutarhasta poistettiin patsaita ja suihkulähteitä ja sen tyyliä muutettiin englantilaisen puutarhan suuntaan. Lopulta huvila päätyi Rooman kaupungin omistukseen ja sitä kautta julkiseksi puistoksi.

Nykyinen alueen nimi tulee Celimontana-mäellä muinoin kulkeneen tien mukaan. Itse huvila on Italian maantieteellisen yhdistyksen käytössä (Società geografica italiana).

Puiston portit aukeavat aamuisin kello seitsemän ja ne suljetaan auringonlaskun aikaan. Puistossa on lasten leikkipuisto sekä paljon palmuja ja pinjoja. Puiston kumpuileva maasto tarjoaa paljon rauhallisia sopukoita piknikseurueille.

Puistossa järjestetään kesä-elokuussa Villa Celimontanan perinteikäs jazz-festivaali, jolloin portit ovat auki pikkutunneille.

Piazza della Navicella

Villa Doria Pamphili

Villa Doria Pamphilin puisto on Rooman suurin julkinen puisto, se on peräti 184 hehtaarin kokoinen. Puisto levittäytyy 1600-luvulla rakennetun Pamphilin perheen huvilan ympärille.

Pamfilio Pamphili osti huvilan vuonna 1630, ja laajensi huvilan maita niin että puutarha oli mahdollisimman suuri ja komea hänen vaimolleen Olimpia Maldachinille. Myöhemmin puisto kuului kardinaali Giambattista Pamphilille, josta tuli paavi Innocent X. 1800-luvulla puolestaan villa oli suvun prinssin, Andrea V Doria Pamphilin, hallussa.

Pamphilin puistossa näkee etenkin sunnuntaisin paljon lapsiperheitä fiineine pyhävaatteineen. Lisäksi puistoon hakeutuvat lenkkeilevät roomalaiset ja rakastuneet nuoret ja iäkkäät pariskunnat. Puistossa on myös pyöräteitä, pallokenttiä, lasten leikkipuistoja sekä koirien ulkoilutusalue.

Vuodesta 1939 lähtien puisto on siirtynyt osa osalta Rooman kaupungille.

Pamphilin puistossa käyskentelyyn kuluu helposti kokonainen päivä. Valtavassa puistossa on korkeita varjoa suovia pinjoja, palmuja, barokkisuihkulähteitä, päättömiä patsaita, mustarastaita, papukaijoja ja lammikoita, joissa uiskentelee kilpikonnia. Eväät siis mukaan!

Puisto on auki aamuseitsemästä auringonlaskuun.

Via di S. Pancrazio, Via Aurelia Antica, Via Leone XII, Largo M. Luther King, Via Vitellia, Via della Nocetta

Villa Sciarra

Trasteveren eteläpuolella sijaitseva rauhallinen ja kaunis puisto. Roomalaiseen tapaan puistossa on rintapatsaita, lyyraa soittava fauni -patsas, suihkulähteitä ja levähdyspenkkejä valtavien palmujen varjossa. Osa puiston patsaista on tuotu tänne Milanosta.

Barberinien mahtisuvun kardinaali Antonio Barberini osti huvilan puistoineen vuonna 1653. Antonion sedästä Matteo Barberinista tuli paavi Urbano VIII. Hän rakennutti puistoa ympäröivät muurit vuonna 1643, koska Barberinien ja Farnesen suvut olivat riidoissa. Kardinaali Girolamo Colonna di Sciarra osti alueen vuonna 1811 ja nimesi puiston oman sukunimensä mukaan.

Puisto lahjoitettiin Mussolinille vuonna 1932 sillä ehdolla, että siitä tehtäisiin julkinen puisto.

Via Calandrelli, Via Dandolo, Via delle Mura Gianicolensi

Villa Torlonia

Villa Torlonian puisto on viihtyisä ja siisti englantilaistyyppinen puisto Via Nomentanan varrella. Se on yleensä rauhallinen eikä siellä näy turistimassoja. Siistillä nurmikolla korkeiden pinjojen ja palmujen katveessa näkyy harvakseltaan perheitä ja pariskuntia piknikillä ja opiskelijoita lukemassa bambutiheikön suojissa.

Markiisi Giovanni Torlonia osti alueen ja paikalla olleen Villa Pampihljin 1797 ja palkkasi jo kannuksensa ansainneen arkkitehdin Giuseppe Valadierin taikomaan huvilasta ja puistosta edustavat. Paikalle tuotiin patsaita ja suihkulähteitä ajan muodin mukaan. Koko komeus kruunattiin 1842 tuoduilla kahdella punagraniittiobeliskilla.

Vuonna 1919 puiston pohjoisosasta löytyi suuri juutalainen maanalainen hautausmaa.

Mussolini vuokrasi villan alueineen ja oleskeli siellä vuosina 1925–43. Il Duce maksoi hulppeasta vapaa-ajan mökistään valtiolle symbolista yhden liiran vuosivuokraa.

Huvila alueineen on kuulunut Rooman kaupungille vuodesta 1978 ja sen rakennuksia on sittemmin restauroitu ja pidetty avoinna yleisölle.

Puistossa on kolme museota: Il Casino Nobile, Il Casino dei Principi con Il Museo della Scuola Romana ja Il Casino delle Civette.

Via Nomentana 70, Via Lazzaro Spallanzani, Via Siracusa