Upeat La Gomera ja Anaga patikoiden

Nyt vaeltamaan Kanariansaarten vuoristomaisemiin! Mitä kävi, kun suomalaispariskunta lähti retkeilemään La Gomeran ja Anagan mutkitteleville patikointipoluille? Annetaan Sarin ja Jarin kertoa omin sanoin!
Kuva: Sari Krause
Sari Krause kertoo unohtumattomista elämyksistä Kanariansaarten vaellusreissulla tammikuussa 2020. Kuvassa Sari Krause ja Jari Riskilä.

Tammikuinen talvireissumme suuntautui Kanariansaarille puhtaasti sään perusteella. La Gomeralla ja Anagalla oli tutkailujeni perusteella vuodenaikaan nähden lämpimintä Euroopassa. Meillä oli myös vain viisi päivää aikaa, joten lentoajan tuli olla kohtuullinen. Tärkeä kriteeri oli myös luonnon monimuotoisuus.

Etukäteen olimme päättäneet rytmin: vaellusta, löhöilypäivä altaalla välissä ja taas vaellusta. Tiesimme, että La Gomeralla oli yli 370 vaellusreittiä, joten uskoimme hyvien paikkojen löytyvän, vaikka aikaa alkusuunnittelulle ei juuri ollut äkkilähdön takia.

Olimme kuitenkin varanneet ennen matkaa pakettimatkan, vuokra-auton, lauttaliput La Gomeralle ja yhden yön La Gomeralla.

Kohti La Gomeraa

Lauttamatka La Gomeralle. Kuva: Sari Krause

Matka alkoi kaikkea muuta kuin lupaavasti: olin unohtanut passin! Tajusin tämän vasta ajaessamme Helsinki-Vantaan lentokentän parkkihalliin. Ei auttanut kuin lähteä hakemaan passia kotoa. Ajomatkalla ostin netistä Fast Track -palvelun, eli pääsimme jonon ohi turvatarkastuksessa.

Ehdimme kuin ehdimmekin koneeseen, tosin perinteiset Oak Barrel -juomat jäivät väliin. Lensimme Teneriffan eteläiselle kentälle (TFS) ja saimme vuokra-auton suoraan kentältä. Pakettimatkaamme kuului hotelli Parque Carolina Costa del Silenciosta, joka oli noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä lentokentältä. Siellä yövyimme kaksi yötä, reissun ensimmäisen ja viimeisen.

Seuraavana aamuna lähdimme Los Cristianosin satamaan. Lautta lähti klo 9. Koska satamassa tuli olla tuntia ennen, söimme terassilla aamiaisen aamuauringosta ja paikallisesta tunnelmasta nauttien. Fred Olsenin lauttaliput olimme ostaneet Direct Ferriesin kautta.

Lauttamatkalla tutkimme reittimahdollisuuksia Komoot-sivuston avustuksella. Komoot on erittäin kätevä sivusto ja sovellus. Komootin avulla reittejä voi suunnitella muun muassa kulkuvälineen, keston ja vaikeustason mukaan. Myös korkeuserot on mainittu. Noin tunnin merimatkalla emme harmi kyllä nähneet delfiinejä.

Satamassa olimme hieman pettyneitä, sillä olimme odottaneet upeiden vehreiden maisemien alkavan heti. Onneksi odotus pian palkittiin, kun aloimme vuokra-autolla kiivetä ylös vuoriteitä. Jo matkalla oli pakko pysähtyä ihastelemaan ja kuvaamaan upeita maisemia.

Sademetsämäinen tunnelma

Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui lyhyt (noin 5 km) patikointi sademetsämäisessa Garajonayn Kansallispuistossa. Reitin nimi oli Lorbeerwald. Valtavat puut hämmästyttivät, kuten myös se, ettemme nähneet kuin noin kymmenen ihmistä koko reitillä. Kuinka puhdasta ilma olikaan! Tämä reitti oli lähes koko matkan puiden suojassa, joten hakeuduimme aurinkoon evästaukoa varten. 

Valle Gran Reyn pikkuteitä ajellessamme löysimme ihastuttavan terassin. Otimme kylmät juotavat ja pääsimme kuulemaan tarjoilijan esittämänä silboa, La Gomeran omaa vihellyskieltä.

Lounaspaikkaa etsiessämme piti pysähdellä ottamaan kuvia käsittämättömän hienoista maisemista. Löysimme ihanan Macondo-ravintolan Hermiquan laaksosta, josta näki upeasti alas kylään. Ruoka oli maukasta ja saksalainen omistajapariskunta hyvin ystävällinen. Tuo pieni kylä oli kuin postikortista! Värikkäitä taloja vehmaine puutarhoineen. 

Kun aloimme etsiä yöksi varattua majapaikkaamme, oli luvassa makeat naurut. Huomasimme Jardin Las Hayasin olevan se paikka, jossa olimme aiemmin pysähtyneet kylmille juomille! Ihanaan bungalowiin kuului oma puutarha terassituoleineen. Nautimme lasilliset viiniä illan hämärtyessä, heinäsirkkoja kuunnellen. Päätimme samalla jäädä toiseksikin yöksi seudulle.

La Gomera oli lumonnut meidät hetkessä.

Seikkailu vesiputoukselle

Netin kautta seuraavaksi majapaikaksi valikoitui todella upea Hotel Playa Calera. Aivan Playa de La Caleran rannalla sijaitseva hotelli oli moderni, huoneemme oli tilava ja katolla oli kuvankauniissa maisemissa infinity pool -tyyppinen allas.

Lähdimme La Caleran kauniin kylän kautta kohti El Guron vesiputousta. Tämä reitti sisälsi melkoisesti nousua ja myös portaita. Kylän jälkeen, juuri ennen sukellusta korkean kasvillisuuden joukkoon poluille, vastaan tuli kovasti suriseva mehiläisfarmi. Olen tappavan allerginen ampiaisen pistokselle, joten tuon kohdan läpi meneminen aiheutti sydämentykytyksiä. Onneksi turhaan.

Tästä huolimatta itselleni ihana helpotus oli se, ettei La Gomeralla ole yhtäkään vaarallista eläinlajia. Siellä ei ole esimerkiksi käärmeitä lainkaan. Ainoat pörriäiset olivat mehiläisfarmin asukkaat.

Tällä reitillä oli jännittäviä vesistöjen ylityksiä vedessä olevien puiden ja juurien päällä ja lyhyiden tikkaiden ja köysien avulla ”kiipeilyä”. Itse vesiputous oli yllättävän pieni, mutta todella kaunis. Tapasimme toistakymmentä patikoijaa, huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Nuuksiossa. Matkaa kertyi noin 11 kilometriä.

Illalla hotellille palattuamme kävimme uimassa ja nauttimassa altaan näkymistä.

Lepopäivän jälkeen Anaga-rääkkiin!

Seuraava aamu starttasi rantakävelyllä ja nautimme aalloista ja hiekasta paljaiden jalkojen alla. Oli allaspäivän vuoro, ja siitä tulikin ihana, suunnitelmien mukaisesti hyvin rento ja lepoa tarjoava.

Lähdimme hyvin levänneinä iltapäivälautalla – taaskaan ei delfiinejä! Ajelimme Santa Cruziin, joka onkin jo iso kaupunki. Matkalla buukkasin seuraavan yöpaikan. Hotel Taburiente osoittautui myös ihanaksi: katolla oli altaita ja trendikkään hienostuneessa huoneessa oma riipputuoli. Kello oli jo paljon, joten syömisen jälkeen menimme suoraan nukkumaan.

Hotellin aamiaisella tapasimme matkan ensimmäiset sekä ainoat suomalaiset, eläkkeellä olevan pariskunnan. Seuraavaksi lähdimme kohti Teneriffan pohjoiskärjessä sijaitsevaa Anagan luonnonpuistoa – ja luvassa olikin reissun rankin osuus!

Autotie oli kiemurainen ja kapea vuoristotie, jolla autot tööttäilivät mutkissa varoituksia. Yhden läheltä piti -tilanteen koimme, ja videollekin tallentui kiljaisuni, olin nimittäin juuri kuvaamassa maisemia. Muutoin reitti oli silmiähivelevän upea puuston muodostamine kujineen.

Varsinainen patikointi eteni tällaista reittiä: Chamorge Village – Barranco de Roque Bermejo gorge – Casas Blancas – Faro de Anaga lighthouse – Charmorga Village. Reitti sisälti runsaasti nousuja ja laskuja. Mykistävät, aina erilaiset maisemat auttoivat jaksamaan.

Polut olivat sekä hiekkapohjaisia että irtokivisiä. Eräässä kohdassa musta vuohi säikäytti minut oikein huolella! Anagan majakan lähellä pysähdyimme evästauolle, enkä ole eläissäni nähnyt niin paljon ja niin isoja sisiliskoja.

Viimeiset pari tuntia jyrkästi nousevalla polulla ajattelin ”tämän mutkan on pakko olla viimeinen”… Ja kymmeniä kertoja jouduin toteamaan olleeni väärässä. Jari sen sijaan jaksoi yhä pomppia kiveltä toiselle. Matkaa kertyi vain vajaa 9 km, mutta se oli pelkkää nousua ja laskua, ja sää oli helteinen. Kun vihdoin pääsimme perille, olin niin puhki, etten kyennyt tarttumaan tarjoukseen kylmästä valkkarilasillisesta kylän ainoassa baarissa. Halusin vain päästä tukikohtaamme ja nostaa jalat ylös seinää vasten! 

Tähän oli hyvä lopettaa tiivis reissumme. Kaikkialla ihmiset olivat ystävällisiä, auttavaisia ja maisemat huikeita. Ruoka oli herkullista, Suomen hintoihin nähden edullisempaa. Kaikissa hotelleissa oli erittäin siistiä ja tarjonta oli laaja. Ilma oli patikointiin täydellinen: juuri sopivan lämmin. Tätä saarta eivät turistit ole vielä täysin löytäneet. 

Uusia Kanarian-haaveita

Harvemmin käymme samassa kohteessa useampaa kertaa, mutta päätimme, että palaamme La Gomeralle pian, pidemmäksi aikaa. Niin paljon jäi kokematta tuosta upeasta, monipuolisesta saaresta. Lähellä oli myös muita saaria, joille olisi päässyt lautalla, ja nekin haluamme nähdä.

La Palma ja El Hierro ovat listalla. Santiago de Compostela on sekin vielä koettava! Haaveena on, että pääsisimme nukkumaan puussa myös näissä paikoissa, joka omassa tai vuokrattavassa Tentsilessä.

Sarin ja Jarin vinkkejä La Gomeralle

  • Muista varata mukaan käteistä, etenkin pienempiin kyliin, joissa kortti ei aina käy.
  • Kaikkialla ei puhuta englantia, joten kannattaa opetella ainakin fraasit espanjaksi – tosin elekielelläkin pärjää.
  • Autoa vuokratessa on hyvä selvittää etukäteen, voiko sen viedä La Gomeralle. Tiet ovat kapeita ja irtokiviäkin saattaa putoilla, joten kannattaa valita pieni auto ja selvittää vakuutusasiat tarkkaan.
  • Vuoristossa ilmasto voi vaihdella äkisti, joten pipo, hanskat ja kevyttoppikset saattavat olla tarpeen.
  • Tietenkin mukaan hyvät kengät! Vaellussandaalit ovat suositeltavat.
  • Vuoristossa myös vaellussauvoista on apua.
  • Mukaan auringolta suojaava hattu ja aurinkorasva.

Teksti: Sari Krause

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *